Lapsuuteni traumat

Dsg1021 (1 of 1).jpg

Lapsuus voi olla rankkaa ja traumatisoivaa aikaa. Meistä jokainen on kokenut traumatisoivia kokemuksia. Päätin avautua niistä tänne. Laitoin numero ykköseksi yhden mukavan muiston, ettei mene liian masentavaksi.

 

1. Kun sain 9-vuotiaana ensimmäisen kännykkäni (malli oli 3310!) annoin sille nimeksi Katri (koska K-niinkuin kännykkä). Kun laitoin kännykän lataukseen ensimmäistä kertaa, silitin sitä ja laitoin sen ”petiinsä”. Olin tehnyt kännykälle muovirasiasta oman sängyn. Tässähän meinaa ihan kyynel tirahtaa liikutuksesta.

 

2. Kun olin 8-vuotias, kysyin kaveriltani ”Kuka on meistä kaunein minä, sinä vai Minna? (keksitty nimi). Kaveri mietti hetken ja vastasi: ”No mun mielestä Minna ja sit minä. Ei millään pahalla, mutta mun mielestä sä oot aika..noh..ruma.” Varokaa siis mitä kysytte, vastaus voi olla epämieluisa!

df39 (1 of 1).jpg

3. Silloin kun minä olin pieni, päiväkodeissa pakotettiin syömään. Olin lapsena todella nirso ja huono syömään. Muistan kun kerran istuin viimeisenä aamupalapöydässä, koska puuro ei maistunut. Yksi inhottava lastenhoitaja sanoi että minä istun siinä niin kauan kunnes olen syönyt. Puuro oli mennyt aivan kylmäksi ja siinä oli maapallon kokoisia lohkareita. Söin sen väkisin, mutta hetken päästä oksensin. Toivottavasti kyseinen tyyppi oppi tästä ettei enää pakota lapsosia syömään.

 

4. Muistan kun olin kävelyllä vanhempieni kanssa enkä jaksanut kävellä. Halusin että jompikumpi vanhemmistani kantaisi minua. Olin tuolloin n. 6-vuotias. Kumpikaan ei suostunut, joten heittäydyin maahan makaamaan. He eivät silti suostunut kantamaan minua ja jatkoivat vain kävelemistä. Jäin siihen makaamaan, mutta jossain vaiheessa huomasin että vanhempani olivat kadonneet kauas ja heistä näkyi vain pikkuruinen piste. Jouduin siis nöyrtymään ja kävelin märissä vaatteissani kiltisti kotiin.

df36 (1 of 1).jpg

5. Jos meillä oli siskon kanssa tikkarit, hän usein ehdotti että purisimme tikkareita heti. Minä tietysti purin ja tikkari oli hetken päästä syöty. Siskolla sen sijaan oli tikkaria vielä jäljellä, koska hän oli vain esittänyt purevansa. Sitten hän pystyi lällättelemään kun hänellä olikin vielä tikkaria jäljellä. Aika julmaa.

 

Haluaako joku jakaa omansa kommenttiboksiin?

Seuraa Facebook & Instagram

 

Lue myös:

Silloin 90-luvulla

***

 

Childhood could be traumatizing time. All of us have experienced traumatic things, me too. I decided to open up about those things. But first I’m going to tell one nice memory, so this would not get too depressing.

  1. I got my first cell phone when I was nine years old. I named in Katri (in Finnish mobile phone is called as kännykkä, so K like kännykkä). When I put the phone charging, I made a bed for her.

  2. When I was eight years old, I asked my friend ”Who is the most beautiful of us; me, you or Minna?” my friend thought it for a moment and then answered: ”I think that I am and then Minna. No offense but I think you’re quite ugly.” 😀

  3. When I was little, in kindergarden they forced us to eat. I was poor to eat then. One time I didn’t want to finish my porridge and then nanny told me that I will sit there until I’ve eaten my porridge. So I ate it, but after that I threw up. Haha, maybe she learned that the children should not be forced to eat.

  4. At the age of six, I didn’t want to walk so I ask my parents could they carry me. They said no and then I threw myself down on the ground. I refused to walk. After a while I noticed that my parents have already walked far, so I have to humble myself and walk home.

  5. If me and my sister have a candy, she suggested that we should bite our candies. I did, and then I haven’t candy anymore. But my sister did, because she were only pretending to bite her candies. 🙁 Cruel!

 

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta