Millainen äiti olen?

IMG_1332.jpg

Lapseni lähestyy vuoden ikää ja välillä tulen pohtineeksi millainen olen äitinä. Yllätyksekseni tuohon kysymykseen ei ole yhtään niin helppoa vastata kuin luulisi.

Ennen lapsen syntymää minulla oli tiettyjä ajatuksia siitä millainen äiti haluan ja aion olla. Minulla ei onneksi ollut mitään tiukkoja kriteerejä, joita olisi ollut mahdoton täyttää. Kirjoitin tästä aiheesta tekstissäni Riittävän hyvä vanhempi. Suunnitelmissani oli olla rento-, mutta samalla tietyissä asioissa tiukka äiti (hahah nauroin tälle itsekin). Minulla on alusta alkaen ollut tiettyjä asioita, joita haluan ottaa kasvatuksessa huomioon. Onneksi mies on näistä asioista kanssani samoilla linjoilla.

IMG_1321.jpg

Yksi näistä asioista on esimerkiksi terveellisesti syöminen. Kuten olen aikaisemminkin todennut, lapselle ei tulla tuputtamaan sokeria tai muuta epäterveellistä, koska hän ei niitä tarvitse. Tästäkin löytyy postausta Lapset ja sokeri. Toinen juttu, mitä haluan lapselle opettaa on omatoimisuus. Mielestäni lapsi oppii kyllä kaikenlaista jos häntä vain opetetaan ja annetaan mahdollisuus epäonnistua ja yrittää uudelleen. Tietenkin on hyvä tietää, missä iässä lapsen ymmärrys ylipäätänsä voi olla riittävä tietyn asian oppimiseen.

Suunnitelmissa oli myös vieroittaa lapsi pullosta ennen kuin se on tehnyt hallaa hampaille ja ennen kuin hän on oppinut kiintymään pulloon enemmän. Näin on tehty, sama homma tutin kanssa. Olen joskus nimittäin nähnyt kun viisivuotiaalle on annettu tuttipullosta maitoa ja en halunnut päästää hommaa siihen pisteeseen. Onhan tietty välimuotojakin, ei ole pakko vieroittaa alle vuoden ikäisenä tai viisivuotiaana. ;D Jokaisella on varmasti kasvatuksessa ne omat sudenkuoppansa, voin kuvitella miten hankalaa vieroitus on tuon ikäiselle lapselle.

IMG_1314.jpg

Olen aina halunnut olla sellainen jämpti äiti, jolle lapset eivät urputa. 😀 Painajaiseni olisikin se että lapsi veisi meitä vanhempia kuin pässiä narussa. Onneksi mieskin on samoilla linjoilla ja olemme mielestäni olleetkin jämptejä ja johdonmukaisia lapsen kanssa. Vauva ei nyt tietty kenellekään urputa, mutta kaikki yksin nukahtamiset ja vieroitukset ovat onnistuneet helposti, koska emme ole alkaneet muuttelemaan suunnitelmia kesken leikin emmekä lepsuilemaan. Olemme aina pysyneet suunnitelmassa ja hyvin on mennyt. Kannatan sellaista Maaret Kallion ”lujasti lempeä-ajatusta. 😀 Olemme (tai siis minä olen) aina lukeneet vähän etukäteen miten kyseiset asiat kannattaisi hoitaa ja olemme sitten valinneet meille ja lapselle parhaiten sopivan tavan. En varmasti ole kuitenkaan ainoa äiti, joka on vannonut pysyvänsä jämptinä esim. uhmaikäisen kanssa ja tiedostan ettei se varmasti ole aina helppoa.

Olen äitinä myös aika leikkisä ja huumorintajuinen. Mielestäni lapsen kanssa on hauska leikkiä ja riehua ja hassuttelen paljon. Haluan puuhastella lapsen kanssa kaikenlaista. En kuitenkaan halua olla mikään lapsen viihdytyskeskus ja pieni tylsistyminen ei haittaa. Halailen ja pussailen lasta paljon ja tykkään helliä häntä. Silloin kun hän malttaa tulla syliin, nyt on kova kiire koko ajan johonkin. ;D Sitten kun lapsi kasvaa pyrin olemaan varovainen sanomisieni kanssa, esimerkiksi itselleni on jäänyt todella kovasti mieleen miten ala-asteella opettaja sanoi usein että minulla on vakava asenneongelma. Arvatkaa käyttäydyinkö tuon jälkeen yhtään sen paremmin? Lapset rupeavat usein toteuttamaan heille annettua roolia, joten sen vuoksi haluan olla tämän asian kanssa todella varovainen.

Olisi kiva kuulla millaisena äitinä sinä koet itsesi? 🙂

***

Before my child was born, I had some expectations about what kind ot mom I want to be. I’ve also wrote about that Riittävän hyvä vanhempi. I’m always wanted to be easy-going, but still tense mom. Fortunately me and my boyfriend have same thoughts about parenting. It would be nightmare if our child would bosses us. 😀 Fortunately we have been consistent about certain matters.

I’m also playful and humorous with my child. I like to play the fool with her. Then when the child is older, I want to be careful with my words. I still remember when my teacher said to be that I have a bad attitude issue, when I was a kid. What would you guess, did I behave any better after that comment? Children often starts to behave by the role they have been given.

What kind of parent you are? 🙂

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta