Milloin kadehdin lapsettomia x 5

Äitiys on mielestäni maailman parasta, enkä vaihtaisi sitä mihinkään (tietystikään). Silti, jotkut asiat on helpompi hoitaa silloin kun niitä lapsia ei ole; missä tilanteissa siis kadehdin lapsettomia? Mirva kirjoitti vastaavan postauksen joku aika sitten. Ajattelin jo postauksen luettuani tekeväni omani joskus, mutta se venyi ja venyi – koska en meinannut keksiä mitään!

Koitan nyt keksiä tähän postaukseen joitakin asioita – en nimittäin osaa sanoa, onko tunne varsinaisesti kateutta vai jotakin muuta? Ehkä nämä ovat vain asioita, jotka olivat helpompia ilman lasta? Noh sanamuodoista viis – tässä oma listani!

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Missä tilanteissa kadehdin lapsettomia x5

Ennen lapsen saamista koin syyllisyyden tunnetta paljon vähemmän. Nykyään tuo tunne on läsnä useammin; pitäisikö lapsen olla lyhyempää päivää päiväkodissa? Pitäisikö lapsen katsoa vähemmän Daniel Tiikeriä? Pitäisikö mun halata ja pitää lasta sylissä enemmän (no kun ei se tahdo :D). Aina sitä voisi kai olla parempi. Ennen lasta, tällaisia ei luonnollisestikaan tullut mietittyä.

Pelko. Karsea, mutta hyödytön pelontunne siitä, että lapselle sattuisi jotakin pahaa. Varsinkaan kun siinä ei ole mitään järkeä, eikä se auta mitään! Pelko siitä, että lapselle tapahtuisi jotain kamalaa, tulee ajoittain tosi vahvana. Varsinkin jos lukee lapsiin kohdistuneista kamalista asioista. Maanantaina menin salitreenin yhteydessä lukemaan tämän kirjoituksen: Voiko lapsen kuolemasta koskaan toipua?

Aloin itkemään ja lopputreeni sujuikin samalla kyyneleitä ja räkää pyyhkiessä. Minulle jäi tuosta kirjoituksesta ihan fyysisesti tuntuva ahdistus rintaan moneksi tunniksi ja mietin sitä välillä vieläkin.

Vaikka pelko lapsen puolesta ei hallitsekaan elämääni, kyllä päivittäin joku pieni pelko käy mielessä edes hetken verran. Elämä oli siis huolettomampaa ennen. Tämä on ehkä merkittävin syy, miksi kadehdin lapsettomia.

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomia

Kadehdin lapsettomiaSairastaminen oli leppoisampaa ennen. Flunssan kourissa sai hoivata vain itseään. Nykyään pitää olla koko ajan toimintakykyisenä. Tosin onneksi myös mies on hoitamassa lasta. Joskus olemme olleet koko perhe yhtä aikaa kipeinä – se vasta on mukavaa. 😀

Aikataulutus ja lähteminen oli helpompaa. Nyt viikonloppumenot lapsen kanssa pitää ajoittaa ennen tai jälkeen päikkäreiden. Nykyään ei voi vain heittää takkia päälle ja lähteä ulos. Pitää muistaa ottaa lapselle ruokalappua, vaippoja ja evästä mukaan, hoitaa vessakäynnit yms. Lisäksi aina tuntuu tulevan muutakin säätöä siinä samalla. Usein olenkin aivan hiessä kun pääsemme ovesta ulos.

Ei voi sanoa ihan mitä tahansa. Lapsen kuullen ei voikaan enää ihan kaikkea suustansa päästää, jollei halua hänen hetken päästä toistavan perässä. Hyvästi lennokkaat, mielikuvitukselliset kirosanat! Onneksi lapsen nukkuessa tai muualla ollessa voi sitten lörpötellä mitä huvittaa. 😀

Äitiyden ihanat puolet peittoavat näistä jokaisen kyllä ihan 100-0. Lapsettomana kadehdin äitejä paljonkin ja tuolloin pahin pelkoni olikin, etten voisi saada lasta – olen siis onnellinen tilanteestani. <3

Missä tilanteissa sinä kadehdit lapsettomia?

Kuvat: Jutta Hirsimäki, edit by me

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Kuinka usein äiti saa bilettää? Vihdoin oman jutun parissa! Bonusta nettishoppailusta! Miksi valitsin ammattikorkeakoulun? Paljon haluaisin saada palkkaa? Lenkille suoraan synnytyssairaalasta Miksi rakkaus loppuu lapsiperheessä? Hedelmällisyystietokone ehkäisykeinona, suosittelenko? Turhin parisuhderiita ikinä!

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta