Mitä äitiys on opettanut x7!

Mitä äitiys on opettanut? Äitienpäivän kunniaksi, ajattelin kertoa mitä äitiys on minulle opettanut. Kun luin tätä listaa jälkeenpäin, ihmettelin enkö ole mitään tärkeämpää ja mullistavampaa oppinut, mutta näillä mennään tällä kertaa! Edes rakkauden määrä ei tullut yllätyksenä; olen ennen lastakin tiennyt, että omaansa rakastaa niin että järki lähtee. Mutta tässä siis nämä pienet vaatimattomat asiat;

Äitipuhe

Tunnistatko äitipuheen? Sen aavistuksen lässyttävän äänensävyn ja äänenpainon oudon heittelyn korkeissa kohdissa. Äitipuhe ilmenee yleensä tietyissä tilanteissa; se tulee parhaiten esiin kun lasta kieltää hellästi; ”Rakaaas, äläää syö hiiekkaa”, ”Rakaas, et sinä voi heittää hieekkaa.” Tunnistin äitipuheen jo ennen raskautta ja irvistelin mielessäni; minähän en ala puhumaan noin. Kas kummaa, nykyään saan itseni kiinni äitipuheesta päivittäin. Puhuessani muiden lapsille, osaan puhua normaalisti.

Kukaan ei viheltele perään tai tuijottele, jos työnnän rattaita

Ränsistyneellä ulkomuodollani ei varmasti ole osuutta asiaan. Eikä sillä, että itse pidän katseeni visusti maassa, laulan Piippolanvaaria ja teen kummallisia automaisia päristely -ääniä.

Lapseni on hiton hauska

Miten noin pieni osaa heittää jo niin hyvää läpändeerusta? Miten hänellä voi olla jo niin hyvä huumorintaju? Varmaan minulta sen perinyt. 😉

Muiden äitien kanssa tulee usein puhuttua lapsista

Ajatellaanko, että meidän on pakko puhua lapsista koska olemme äitejä? Toisaalta, uusien ihmisten kanssa se tuntuu ehkä luontevammalta kuin parisuhdekriisien ja PMS:n puinti.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa

Kun lapsemme oli vauva, luin jostain että lapsi pitää laittaa kantoreppuun kasvot äitiä päin, koska lasta täytyy suojata liialta ärsyketulvalta. Meidän tyttö ei suostunut olemaan niin päin ollenkaan; hän alkoi heti itkemään ja rimpuilemaan. Kokeilinkin sitten laittaa hänet reppuun kasvot menosuuntaan ja hän oli heti tyytyväinen. Meidän lapsi kaipasi siis jotain katsottavaa eli sitä ärsykettä. Tuollaiset yleistävät neuvot eivät ikinä ota huomioon lapsen yksilöllisyyttä. Siksi ei kannatakaan välittää sellaisista, vaan tutustua omaan lapseensa ja tehdä hänen parhaansa mukaan. 🙂

Odota vain

Jos kaikki menee kivasti, aina joku tulee sanomaan ”Odotas sitten kun sille tulee hampaita/uhmaikä/murrosikä jne.”. Aivan kuin ei saisi nauttia siitä, että hyvin menee; aina pitäisi vain odottaa sitä kamalaa vaihetta, jota ei välttämättä koskaan tule.

Syntipukki

Tämän olen oppinut muita äitejä kuunnellessani – onneksi en siis omakohtaisesti. Nimittäin sen, että usein oletetaan äidillä olevan päävastuu lapsesta ja isä vaan vähän huitelee siinä sivussa. Äiti on myös aina se syntipukki. Jos isä menee kaljalle kavereiden kanssa, kukaan ei korvaansa lotkauta. Jos äiti edes sanoo, että tekisi mieli riipasta jurri, niin johan kulmia kohotellaan. Jos isä tulee vauva mukanaan jonnekin, hän on kerrassaan mahtava isä. Sen sijaan pidetään itsestäänselvänä, että vauva on äidin mukana; jos äiti tulee jonnekin ilman vauvaa, kysytään missä vauva on??? Aivan kuin olisit jättänyt lapsen yksin pimeään metsään, mutta ainiin! Lapsella tosiaan on myös isä!

Mitä äitiys on teille opettanut? Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, myös niille joiden vauva on vielä masussa <3

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Saako muiden lapsia komentaa?

Mitä opin synnytyksesta x9?

Kroppa raskauden jälkeen

Jumppaa vauvan kanssa

Raskauskilot

Oikea ikä tulla äidiksi

Meillä on nyt tällainen tutittomuusaate

Saako äiti olla kännissä?

Kroppa ja parisuhde menee pilalle kun saa lapsen + muita ennakkoajatuksia

Mies hoitaa vauvaa

Miltä tuntuu olla äiti?

Perhekahvilan keskustelut

Synnytys ilman epiduraalia

Saako muiden lapsia komentaa?

Milloin lapsi päiväkotiin?

Riittävän hyvä vanhempi

Mitä vauva ei tarvitse

Terveisin vauvaotus 9 kk

Kiljuvat lapset

Miten saimme vauvan nukkumaan yöllä?

 

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta