Mitä opin synnytyksestä x9

Sain postausidean tästä blogista. Loppuraskaudessa synnytys mietitytti aika paljon. Halusin lukea muiden kokemuksia aiheesta. Otin selvää kivunlievityksistä ja kaikesta mahdollisesta. Jälkeenpäin olen kiitollinen että tein näin; tiesin aika hyvin mitä vaatia ja kysyä. Olo oli paljon mukavampi kuin tiesi vähän mitä odottaa.

Vaikka olin valmistautunut synnytykseen parhaani mukaan ja tehnyt jopa toivelistan, tuli siinä silti opittua yhtä sun toista…

1. Synnytyksen kesto: Kyllä, se voi sujua ensikertalaisellakin alle kuudessa tunnissa. Kannatti siis tosiaan lähteä sairaalaan eikä viivytellä yhtään enempää, vaikka kivut olivatkin vielä siedettävät. Jotenkin luulin että sairaalaan mennään vasta kun kivut ovat aivan kamalat. Olin aika yllättynyt kun synnytys olikin jo hyvässä käyninissä kun menimme paikalle.

2. Ilokaasuhöyryistä voi oikeasti mennä sekaisin: Luulin muun muassa että mies nauraa minulle. 😀 Käskin häntä lopettaa monta kertaa, vaikka koko porukka (mies, kaksi kätilöä ja yksi kätilöharjoittelija) sanoivat ettei kukaan täällä naura. Sen jälkeen kaasu otettiin minulta pois vähäksi aikaa. Luulin myös että ilokaasuhöyryissä nauraminen on vain leffoissa tapahtuva juttu, mutta kyllä siinä aluksi vähän nauratti. Silloin ei vielä sattunut niin paljon että alkoi vain naurattamaan oma hölmöys.

 3. 3. Meteli. Tämä on teille, kätilöt ja synnytyksen tukihenkilö. Miten hitossa joku pystyy tekemään työtänsä siinä metelissä? Kyllä se yksi kätilö käski minun olla hiljaa, mutta en pystynyt. Suosittelen siis lämpimästi suojaamaan korvanne jos haluatte säästää kuulonne. En kyllä tiedä häiritseekö sekin sitten työntekoa…

4. Kaikki eivät halua leikata napanuoraa, joidenkin mielestä se voi olla jopa ällöttävää.

5. Jälkikäteen istukan kuvan nähneenä olen erittäin tyytyväinen etten siinä tilanteessa katsonut omaani.

6. Naama saattaa näyttää hieman erilaiselta ennen synnytystä kuin sen jälkeen. Oma lärvi oli kaulaa myöten täynnä ihmeellisiä pisteitä (ilmeisesti verenpurkaumia?) ja silmät myös! Älä siis pelästy jo naamasi näyttää kirjaimellisesti räjähtäneeltä.

7. Et välttämättä tiedä miten kuuluu ponnistaa. Tätä minä etukäteen olin aina miettinyt, mitä jos ei osaa? ”No kyllä sinä siinä tilanteessa tiedät miten tulee toimia ja osaat kyllä”, usein sanotaan. No, en kyllä aluksi osannut. Mielestäni kätilön ohje ”ähkäise lapsi alemmas” oli aika epämääräinen, mutta jotenkin siitäkin selvittiin.

8. Lapsi ei välttämättä ole sen valkoisen mönjän eli kinan peitossa.

9. Aika kultaa muistot. En kokenut traumatisoituneeni synnytyksestä. Mies sen sijaan ehkä vähän. Itse ajattelen nyt että ei se niin paha ollut, mutta niinhän sitä kuulemma käy.

Mitä sinä opit synnytyksestä?

Facebook & Instagram

Lue myös:

Varaudu näihin kysymyksiin synnytyksen jälkeen!

Raskaus pähkinänkuoressa

Synnytys ilman epiduraalia

Taru

2 vastausta artikkeliin “Mitä opin synnytyksestä x9”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta