Irtisanouduin työstäni

Jokin aika sitten minulla oli vielä vakituinen työpaikka odottamassa. Olin ilmoittanut olevani tämän koko vuoden hoitovapaalla. Miksi sitten irtisanouduin ja miten uskalsin? Taustoitan tätä hieman.

Aloitin maaliskuussa opiskelut uudelleen ja sainkin pian osa-aikatöitä sosiaalisen median sisällöntuottajana. Kysyin edelliseltä pomoltani luvan tehdä muita hommia tässä hoitovapaan aikana ja se sopi hänelle hyvin. Halusin kuitenkin alkaa panostamaan opiskeluun, uusiin töihin ja blogiin enemmän, joten edessä oli päivähoitopaikan hakeminen lapselle. Tilanne on kuitenkin se, että hoitovapaalla ei voi laittaa lastaan kunnalliseen päivähoitoon (tai varmaan voisi, mutta ymmärtääkseni se on kiellettyä?), jonka vuoksi tiesin että irtisanoutuminen vanhasta työstä on edessä. Tavallaan olin kyllä koko ajan tiennyt, ettei kyseinen paikka ole loppuelämäni työ, joten olin tiedostanut tämän tulevan eteen ennemmin tai myöhemmin. Jokin aika sitten saimme hoitopaikan lapselle ja irtisanouduin.

Miten uskaltaa irtisanoutua? Moni ehkä miettii, miten uskalsin jättää vakituisen työn osa-aikaisten hommien varaan. Jos mietin vuoden taaksepäin, en olisi uskaltanut tehdä tällaista siirtoa. Halusin elämältäni kuitenkin jotain muuta; eikä muutosta tule ellei sitä itse tee. Olen viimeisen vuoden aikana ehtinyt miettimään paljon, millaista elämää haluan elää. Olen konkretisoinut niitä puuttuvia asioita ja miettinyt mitä minun tulee tehdä saadakseni ne. Olen elämäni aikana ehtinyt tekemään montaa erilaista työtä ja pikkuhiljaa minulle on selkeytynyt se oma juttuni ja vahvuuteni. Työ josta irtisanouduin, ei sopinut siihen suunnitelmaan. Kyseisessä työssä ei siis ollut mitään varsinaista vikaa – en vain kokenut sen olevan kuitenkaan minulle se oikea juttu.

Turvallisuushakuinen minä olisi pitänyt vakityön ja lähtenyt aikuispuolelle opiskelemaan. Yrittänyt kasvattaa blogia, olla äiti ja hivuttautua hitaasti mutta varmasti toiselle alalle. Ennemmin tai myöhemmin olisin uupunut ja luopunut niistä epävarmoista jutuista – eli blogista ja osa-aikatyöstä sosiaalisen median parissa. Jäljelle olisi jäänyt luultavasti vain vanha työ ja aikuisopiskelut.

Jos ja kun minulle olisi tarjottu lisää satunnaisia hommia somen ja sisällöntuotannon parista, en olisi kuitenkaan uskaltanut irtisanoutua niiden takia ja luultavasti olisin jäänyt vanhaan työhöni. Sitten en olisi päässyt some-, viestinnän- ja markkinointialan hommiin ehkä myöhemminkään, koska en olisi panostanut kaikkeani ja kerännyt kokemusta jo kouluaikana. Olisin katkeroitunut ja katunut etten uskaltanut heti panostaa täysillä. Edellä mainitun skenaarion jo hiukan toisessa muodossa läpikäyneenä päätin, etten tee asioita tällä kertaa puoliteholla. Voin sitten ainakin myöhemmin sanoa, että olen antanut kaikkeni.

Päätöstä helpotti myös se, etten ole ikinä ehtinyt tottumaan korkeaan elintasoon – olen lähes koko ikäni opiskellut ja tehnyt osa-aikahommia siinä sivussa. Mieluummin panostan nyt tavoitteisiini, kuin teen työtä jossa en kuitenkaan pysyisi pitkään. Voin sitten muutaman vuoden päästä ehkä nauttia haluamastani työstä ja siitä suuremmasta elintasosta. Mieheni on myös tukenut minua päätöksissäni ja oikeastaan on kannustanut minua tähän koko ajan. 😀 Hän sanookin aina, että kyllä me pärjätään. Näin uskon itsekin, olemmehan pärjänneet tähänkin asti. <3

Tiedän että moni haluaisi irtisanoutua, muttei uskalla. Jos töihin meno ahdistaa ja masentaa, ei sekään ole hyväksi pidemmän päälle. Jos sinulla on jonkinlainen taloudellinen turva tai selkeä visio mitä haluaisit työksesi tehdä, suosittelen ehdottomasti pyrkimään sitä kohti. Kyllä elämä kantaa, siihen pitää vain luottaa. <3 Tietysti kannattaa miettiä, millaisia riskejä on valmis ottamaan, mitkä ovat panokset ja kuinka paljon muutosta haluaa. Jos olet työhösi tyytyväinen, vaikkei se vastaisikaan suurimpia unelmiasi, kannattaa vielä miettiä onko irtisanoutuminen järkevää.

Oma tilanteeni oli kuitenkin se, että en halunnut missään nimessä enää sivuuttaa unelmiani – varsinkaan kun olemme pystyneet elämään ihan hyvin ilman vakituisen työpaikkani tuloja. Emme siis joutuneet taloudellisestikaan luopumaan mistään. Nyt ei vain ole sellaista varmaa kuukausipalkkaista työtä näkyvissä, mutta silti en kadu päätöstäni.

Oletko sinä irtisanoutunut epävarmassa tilanteessa? Olisi todella mielenkiintoista kuulla miten hommat lutvuituivat ja löysitkö paremman työn? Kadutko ratkaisuasi?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Miksi haluan blogata työkseni?

Päivän paskimmat

Sulla ei oo huumorintajuu!

Sillä alalla ei oo töitä

Taru

4 vastausta artikkeliin “Irtisanouduin työstäni”

  1. Itse elän siinä että jos töihin ei halua mennä aamulla niin kannattaa miettiä uudestaan ja tehdä jotain muuta. Elämä on liian lyhyt. Joten varmasti teit hyvän päätöksen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 18
Tykkää jutusta