Nuoret hulttiovanhemmat

df01 (1 of 1).jpg

Minulle on muutamaan otteeseen sanottu että voi kun sinä olet nuori äiti. Vauva syntyi kun olin 24. En siis ollut mikään teini enää. Itse ajattelen että olen nuori, mutta en mitenkään erityisen nuori äidiksi saatika teini. Täytyy kyllä myöntää että perhevalmennuksessa tunsimme miehen kanssa itsemme melkein tuleviksi teinivanhemmiksi, koska siellä näytti olevan vain yksi suunnilleen meidän ikäisemme pariskunta. Kaikki muut ainakin vaikuttivat yli kolmekymppisiltä. Suomessa naiset saavat esikoisen keskimäärin 30-vuotiaina, joten siinä mielessä olemme nuoria vanhempia.

 

Kerran kun odotin neuvolassa lapsen kanssa vuoroamme, pysähtyi eräs mummo kurkistamaan vaunuihin ja katsoi minuun ihmeissään. ”Oletko sinä vauvan äiti?” 😀 Meiltä on myös kysytty aika monta kertaa oliko lapsi vahinko. Veikkaan että kysymystä ei olisi tullut ollenkaan, mikäli meillä olisi ikää vaikka 10 vuotta enemmän. Onko se niin ihmeellistä haluta lapsi alle kolmikymppisenä? Minulta on jopa kysytty huijasinko miehen isäksi! 😀 Veikkaan myös että nuorten vanhemmuutta kyseenalaistetaan useammin kuin vanhempien. Muistan kun kävin vauvan kanssa lääkärissä ja mieslääkäri oli jotenkin huolissaan pärjäämisestäni vauvan kanssa. Hän kysyi että pärjäämmekö ja auttaako perheeni. Pärjätään ja auttaa joo, mutta lapsella on myös isä, vastasin. Jaaa, sanoi lääkäri.  Ehkä vaikutin siltä ettei minulla ole homma hanskassa.

df00 (1 of 1).jpg

En ihan ymmärrä, miksi ikä vaikuttaisi vanhemmuuteen. Tai ymmärrän mahdollisia skenaarioita, mutta mielestäni ei ole syytä yleistää. Tietty vanhemmilla voi olla enemmän elämänkokemusta, mutta ei sekään mikään fakta ole. Voi myös olla yleisempää, että nuorilla aikuisilla saattaa olla oman elämän suunta enemmän hukassa kuin vanhemmilla, mutta millä perusteella se vaikuttaisi vanhemmuuteen mitenkään? Vaikka nuoret vanhemmat eivät tietäisi mitä haluaisivat esimerkiksi tehdä työkseen tulevaisuudessa, voivat he silti olla loistavat vanhemmat. Aivan hyvin keski-ikäiset voivat myös olla ”suunta hukassa”.

 

df02 (1 of 1).jpg

 

Mitä mieltä sinä olet? Onko perusteltua olettaa että nuoret ovat huonompia vanhempia?

 

Seuraa Facebook & Instagram

 

 

***

People have said to me ”You’re so young mother!”. I was 24 years old when our child was born, So I was young but not still a teenager. In Finland women get their first child when they’re thirty. This is the average. So in that sense we are young parents.

 

We have been asked many times whether the child injury. I bet that no one would have asked if we were ten years older. I’ve even been asked did I trick my boyfriend to be a dad. 😀 Is it so weird to want to have kids less than thirty?

 

I also bet that young people’s parenting skills are more often questioned than older people. I remember when I take my child to a doctor and the doctor asked ”Will you succeed with you child? Do you parents help you?” I said that yes, my parents help me but this baby also have a dad! I don’t know why he was so worried about us.

 

I don’t get how age would affect your parenting skills, when it comes to adult people. It may be that young adults have their life direction more lost than older people. But on what basis it had a negative impact on parenting?

 

What do you think?

 

Taru

4 vastausta artikkeliin “Nuoret hulttiovanhemmat”

  1. Hyvä aihe! Ikävää, että olet saanut tuollaisia kommentteja! Itse kuulun juurikin tuohon enemmistöön, joka sai lapsen kolmekymppisenä, joten kokemusta minulla ei ole arvostelusta ikäni puolesta. Itse taas pelkäsin ennen perhevalmennusta, että muut siellä olisivat paljon nuorempia kuin minä ja mieheni, mutta väärässähän minä tosiaan olin. Suurin osa oli juurkin ikäisiämme 😀

    En koe ollenkaan, että nuori vanhempi olisi mitenkään automaattisesti huonompi tai kyvyttömämpi hoitamaan lastaan. Näkisin, että iällä ei ole niin suurta merkitystä, vaan sillä, onko muuten valmis vanhemmaksi. Ikä itsessään ei tee kenestäkään parempaa vanhempaa.

    Itse en olisi ollut valmis äidiksi aikaisemmin, joten omalla kohdallani lapsen hankinta oli ajankohtaista vasta kolmekymppisenä. Tosin nyt jälkikäteen olen miettinyt niitä hyviä puolia siinä, jos olisin saanut lapsen aikaisemmin. Luulen, että esim. yövalvomiset olisivat olleet vähän iisimpiä 😀 

  2. Hei hei! Täällä nuori äiti joki oli teiniäiti(sen kyllä tajuan vasta nyt että olin teiniäiti). Mutta kyllä halusin lapsia ja olen aina halunnut. Sain esikoisen 19v (voi kääk miten nuorena) ja kuopuksen 21v (edelleen nuorena). Synnärivalmennuksessa lähinnä minä vain ihmettelin että ”häh voiko noin vanhatkin saada lapsia?!” . Synnärillä tuntui että ne ”vanhat” äidit ne vasta ihmeellisiä olikin 😀 No ne vanhat oli varmaa 35-45v . Nyt kun kohta 30v lähestyy niin voi vitsi miten siistiä että murut on jo koululaisia. Meillä elämä siinä mallillaan nyt mitä se on monella vasta 40v. Anteeksi teksti kuulostaa ikärasistiselta mutta on ennemminkin puolustuspuhe sille miksi halusin murut nuorena 😀 p.s eihän sitä isä ehdokasta tietty kaikki löydä nuorena 😉 Ja huh en jaksaisia pikkulapsia enään – eihä edes näin vähemmän teininäkään jaksa edes valvoo niin paljon kun silloin teininä. Aivan kelpo lapsia minulla on. Hyvin pärjää koulussa siellä kai se kotikasvatus viimeistään punnitaan.

  3. Hei,
    Itse sain ensimmäisen lapsen samassa iässä. Hän oli toivottu lapsi. Vaikka painin samojen kysymysten äärellä, kuin muut samanikäisten lasten vanhemmat äidit, ei ajatuksiani juuri koskaan otettu vakavasti. Olinhan se nuorin.
    Lopulta lopetin kommentoimisen ja keskustelun vanhempien äitien kanssa kokonaan. Harmi sinänsä, mutta minkäs teet. 🙂

    Sain myös kommentteja, kyseenalaistusta ja muuta vastaavaa. Komppaan edellistä, minusta oli mahtavaa saada lapsi nuorena. Nyt 10 vuotta myöhemmin voin jo keskittyä ihan muihin asioihin, kuin vaippajuttuihin.

    Tsemppiä ja uskoa itseesi.

  4. Olen ehkä nyt vähän jäävi vastaamaan, kun olen itse teinivanhempien kasvatti. Veljeni syntyi äidin ollessa 16-vuotias ja minä puskin maailmaan viisi vuotta myöhemmin. En nyt lähde tässä pohtimaan oliko lapsenteko tuossa iässä vielä niin kovin fiksua, mutta sen voin sanoa että aivan hyvän kasvatustyön tekivät meidän molempien lapsen kohdalla – toki rinnalla oli myös todella vahva tukiverkko ympärillä, isovanhempien ja tätien/setien muodossa. Joku toinen sen ikäinen pariskunta taas olisi voinut joutua täysin hunningolle ja heitteille. Riippuu myös niin monesta muustakin tekijästä, kuin vain iästä. En edes itse lapsena tietenkään ymmärtänyt, että min vanhemmat on jotenkin erityisen nuoria, mutta siinä joskus yläasteiässä sen tajus kun kavereiden vanhemmat oli _reilusti_ vanhempia. Veli kuulemma tajusi ensimmäisen kerran silloin, kun meidän vanhemmat oli liian nuoria lähteämään valvojiksi kouluristeilylle. 😀

    Itselläni ei ole lapsia, enkä ole koskaan ollut kovin kiinnostunut perheenlisäyksestä. Veljen jälkikasvua paapon menemää kyllä mielelläni.

    Ja kyllä, vanhempani ovat edelleen yhdessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta