Onko ikä esteenä unelmien toteuttamiselle?

Lähestulkoon aina kun keskustelee muiden kanssa, tulee ilmi ajatus, että nuorena ja varsinkin ennen lapsia kannattaa tehdä erinäisiä asioita. Nuorena kannattaa matkustella, opiskella, tehdä töitä, bilettää jne. Joskus olen miettinyt, miksi nämä asiat pitäisi tehdä nuorena? Mihin katoaa mahdollisuus tehdä näitä asioita vanhempanakin? Ainakin luulisin, että matkusteluun olisi enemmän varaa, kun työelämässä on ollut kauemmin.

kuva postaukseen 5.jpg

Voi olla, että esimerkiksi ennen lapsia tai vakituista työpaikkaa, on helpompi vain ottaa ja lähteä kuukaudeksi reissuun. Mutta entäpä jos ei silloin nuorena, syystä tai toisesta pysty tai halua lähteä?  Onko elämä pilalla ja et enää ikinä voi mennä reissaamaan? No ei todellakaan. On aivan vanhentunut ajatus, että tietyn iän jälkeen tiettyjä asioita ei voisi toteuttaa.

kuva postaukseen.jpg

kuva postaukseen 7.jpg

Kannustan toki näkemään ja kokemaan asioita myös nuorena, ja näin haluan itsekin tehdä. En kuitenkaan missään nimessä ajattele, että tietyn ikävuoden jälkeen, en enää kaipaisi uusia haasteita ja kokemuksia elämääni. Mielestäni minulla on mahdollisuus tehdä mitä haluan ja minkä ikäisenä haluan, enkä koe, että elämälläni olisi jokin parasta ennen päivä. Elämäntilanne ei aina ole otollinen tietyille asioille, mutta täydellistä hetkeä tuskin tuleekaan. Usein asiat järjestyvät kyllä, kun vain tekee määrätietoisesti asioita haluamansa eteen.

kuva postaukseen 3.jpg

Olen joskus itsekin syyllistynyt ajatteluun, että onko tietyn ikäisenä esimerkiksi järkeä opiskella. Joskus saatan vieläkin hetkellisesti näin ajatella. Onneksi nykyään tiedostan, että ajattelutavassa ei ole mitään järkeä ja kyseiset ajatusmallit vain rajoittavat elämää. Opiskelu onnistuu vanhemmallakin iällä, eikä uuden oppimiselle ole mitään ikärajaa.

kuva postaukseen 4.jpg

Miettiessäni itse mitä haluan tulevaisuudeltani, huomaan haaveiden ulottuvan aika pitkälle. Ne eivät luonnollisestikaan pääty siihen, kun täytän kolmekymmentä. Monesti myös sanotaan, että nuorena täytyy elää täysillä. Eikö ihanteellisinta olisi elää koko elämä niin? Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta mielestäni ei ole koskaan liian myöhäistä nauttia elämästään. Mieli ja ajatuksemme voivat vaikuttaa rajoittavasti toimintaamme.  Onneksi voimme käyttää mieltämme myös positiivisten asioiden saavuttamiseksi ja näin pyrin itsekin tekemään päivittäin.

Nyt ja tulevaisuudessa.

Taru

6 vastausta artikkeliin “Onko ikä esteenä unelmien toteuttamiselle?”

  1. Joo se on kuule menetetty peli kun lapsen saa 😉 Hyvästi oma elämä ja ulkonäkö. Ei, ei, ei. Uskomatonta että joku vielä tänä päivänä ihan oikeasti ajattelee niin, mutta kyllä niitäkin vain on. 

    Kiva kirjoitus, mukavaa viikonloppua! 🙂

    • Niin, osa varmaan luulee, kaikkien äitien pitää elää tietyllä lailla. 😀 Kiva ja kiitos samoin!:)

  2. enkä osaa näköjään kirjoittaa, että piti lukea tuossa välissä

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

  3. Täälläpä höseltää yksi joka voi todentaa kaikki nuo siun ajatuksesi 🙂

    Mie olen tehnyt, mennyt ja kokenut niin teininä, lapsettomana, lapsia tehneenä ja keski-ikäisenä. Ja aion nauttia joka hemmetin sekunnista tässä elämässä hamaan hautaan asti.
    Viimeisimmät opinnot päättyivät vuoden vaihteessa (datanomi) ja haudon jopa päässäni juuri viestintäalan jatkojuttujakin…

    Ikääntymisessä on mahtavaa se, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän välittää siitä ”miten pitäisi elää” ja tekee just sitä mitä itse haluaa. Tosin mie olen kyllä tehnyt niin aina (kiitos vaan ihanile, hulluille ja kannustaville vanhemmilleni <3)

     

     

  4. Ihana kommentti, kiitos! Niimpä, tuo on mahtavaa, että vanhempana uskaltaa elää oikeasti miten haluaa 🙂 ja toivottavasti nuorenakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta