Pääsimmekö tutista jo eroon?

dsf55 (1 of 1).jpg

Kirjoitin maanantaina tekstin Hyvästi tutti! Lupasin kirjoitella miten tutista vieroittaminen sujui, joten täältä pesee!

Tekstin julkaisupäivänä suunnitelmana oli, että kun vauva herää päiväunilta tutti otetaan lopullisesti pois. Näin teimme ja päivä sujui hyvin. Vauva ei muutenkaan erityisemmin kaipaa tuttia, paitsi harmin iskiessä ja nukkuessa. Nyt huomasin myös että jos vauva tylsistyi vaunuissa hän rupesi kitisemään. Ennen olen aina laittanut tutin suuhun, mutta enää se ei ollut vaihtoehto. Aika vähillä kitinöillä selvittiin kun lapselle antoi muuta ajateltavaa.

Iltahommien aikana tunnelma oli aavistuksen jännittynyt. Tiesin että vauva alkaisi itkemään nukkumaan mentäessä tutin puutetta. Iltavalaistus, iltapuuro, vaipanvaihto, rasvaus, hampaiden pesu, olohuoneessa iltasatu ja sänkyyn nallen kanssa. Vauva aloitti sellaisen huutokonsertin, että tuli ihan vauvan syntymän jälkeiset ajat mieleen. Yleensä tilanne on rauhoittunut tuttiin, mutta nyt kävimme miehen kanssa vuorotellen paijaamassa ja taputtelemassa vauvaa. Hetken päästä tuli hiljaista, mutta sitten huuto jatkui. Mennessämme huoneeseen huomasimme että hetkellinen hiljaisuus oli johtunut siitä että vauva oli lussuttanut nallen jalan aivan märäksi. Otin hänet syliin. Välillä hän käänsi päänsä ja oli alkamassa nukkumaan, mutta hetken päästä huuto jatkui. Lopulta sain vauvan sänkyyn ilman huutoa ja yllättävää kyllä hän nukahti!!! Kokonaisuudessaan suoritus kesti 15 min, eli todellakin nappiin meni!

dsf53 (1 of 1).jpg

Välillä huoneesta kuului pieniä itkuja ja öninöitä, ilmeisesti kevyen unen vaiheessa. Ne loppuivat kuitenkin äkkiä, joten asiaan ei tarvinnut puuttua. Veikkaan että kun lapsi on aiemmin nukahtanut tutti suussa ja sitten se puuttuukin, hän on havahtunut siihen että jokin on erilailla kuin nukahtaessa. Nyt kun lapsi on jo alusta asti ilman tuttia, havahtumista ei hereille asti tapahdu. Heräilimme yön aikana kyllä öninöihin, mutta sängystä ei tarvinnut nousta, joten yö meni paremmin kuin tutin kanssa! Jeee!

Pari seuraavaa yötä noudattivat aika samaa kaavaa. Nukahtamiset kävivät jo nopeammin eikä samanlaista huutokonserttia enää kuultu. Yöllä pieniä öninöitä, joihin emme taaskaan reagoineet mitenkään. Olemme siis erittäin tyytyväisiä! Olimme varautuneet vähintään viikon valvomiseen ja yöllisiin itkuihin, mutta heti ensimmäisestä yöstä alkaen yö meni paremmin kuin tutin kanssa. Äsken laitoin vauvan päikkäreille ja sinne hän jäi hetkeksi juttelemaan ja muutaman minuutin päästä tuli jo hiljaista. I can’t believe it!

Lapsi on onneksi kaiken suhteen aika sopeutuvainen, vaikka aika voimakastahtoinen onkin. Hyvä näin! Lapset usein yllättävät sopeutuvaisuudellaan. Uskaltaisin jo melkein sanoa, että vieroitus on onnistunut!

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia tästä?:)

dsf54 (1 of 1).jpg

***

I wrote about leaving pacifier, here.

How it went? I’m happy to say it went very well! At first night baby cried a lot, but after she falling asleep, she slept better that with the pacifier. The next couple of nights went already better! I was expected a lot worse; I thought that we would not sleep at least a week! Fortunately, the baby is so adaptable! 

 

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta