Ammattikoulun käyneet playerit

Kirjoitin tammikuussa postauksen petetyksi tulemisesta ja miten luottaa sen jälkeen. Sain tähän kyseiseen postaukseen kommentin, jossa todettiin että onneksi ei ole ollut vastaavia ongelmia, koska hänen miesmakuunsa eivät kuulu ”pahat pojat” tai ammattikoulun käyneet playerit. En tiedä oliko kommentti kirjoitettu vitsillä vai ei, mutta sain siitä silti kimmokkeen kirjoittaa tämän postauksen, kiitos siis siitä. 😀

En myöskään tiedä viitattiinko tällä että minun miesmakuuni kuuluisivat ”pahat pojat” tai ”ammattikoulun käyneet playerit”. Tässä meni mönkään sillä en pidä playereista eivätkä pahat pojat ole ikinä kuuluneet varsinaisesti miesmakuuni. Koulutustaustalla ei ole väliä. 😀 Tästä pystyin kuitenkin päättelemään että kommentilla yritettiin kertoa ammattikoulun käyneiden olevan huonompia kuin korkeammin koulutetut; vähintäänkin alttiimpia pettämään. 😉

pahat pojat pahat pojat Itseäni tämä ajatus todella huvittaa; kuvitteleeko joku oikeasti vielä tänäkin päivänä ihan tosissaan että koulutustaso määrittää millainen olet parisuhteessa tai ylipäätänsä ihmisenä?

Itse taisin tässä postauksessa jo avata ajatuksiani tästä; minulla ei ole kumppanin tai ystävieni suhteen mitään koulutuskriteerejä. Olen tavannut fiksuja ihmisiä joilla on alla vain peruskoulu, typeriä maistereita ja toisinpäin. En usko että koulutustaso kertoo ihmisestä paljoakaan – varsinkaan sitä onko henkilö luotettava parisuhteessa. Kaikista typerintä on mielestäni, että joku oikeasti kuvittelisi olevansa parempi vain korkeamman koulutustason takia. Se kertoo mielestäni siitä ettei kyseinen henkilö välttämättä kovin fiksu ole. pahat pojat

pahat pojatMerkitseekö teille kumppanin tai ystävien koulutustaso? Kommentoi ja mielellään perusteluiden kera!

Facebook & Instagram

Lue myös:

Ulkonäöstä huolehtiminen on itsensä ja toisten kunnioittamista

Baarissa on tylsää

Vanhempien nurkissa lojuvat kaksikymppiset

 

Taru

11 vastausta artikkeliin “Ammattikoulun käyneet playerit”

  1. Olispa ihana sanoa, että ei munkaan mielestä ole väliä, mut kyllä totuus on se, että on sillä.

    Mä oon tavannut monia ihania ja sydämmelisiä ihmisiä jotka ei ole käynyt kun vaikkapa toisen asteen koulun, ovat mukavia tuttuja mut totuus on se, että meillä ei pidemmän päälle juttu luista. Mun kokemuksen mukaan koulutustaso näkyy kyllä tavassa ajatella ja esimerkiksi keskustelutaidoissa, sekä kognitiivisissa taidoissa. Ainakin niiden henkilöiden kohdalla joita mä olen kohdannut..

    Mutta kolikon toinen puoli on se, että se joka nyt on taas peruskäytökseltään dorka, on sitä myös koulujen jälkeen.

    Koulut ei ketään muuta paremmaksi, mutta antaa valmiuksia esimerkiksi kriittiseen ajatteluun, jota itse arvostan ja ne ihmiset jotka itselleni on tärkeitä, niin jakaa mun kanssa samoja arvoja. En tiedä onko se sitten sattumaa vai ei, että kaikilla on korkeakoulututkinto. Lapsuuden ystävillä myös.

    Mun olis ite vaikea kuvitella olevanI yhdessä vaikkapa vaan toisen asteen käyneen henkilön kanssa, mä oon ihan varma et meidän ajatusmaailmat eroaa toisistaan liikaa..

    Joo ja tästä tulee varmaan kuraa niskaa, mutta tää on vaan mun mielipide 😊

    • Kiitos kommentista. Mielipiteet sallittuja, en yritä muuttaa mieltäsi;) Siitä olen samaa mieltä että opiskelu kasvattaa ajattelukykyä ja on muutenkin hyödyllistä. 🙂

  2. Hieman pääsi kyllä hymy nousemaan huulille, kun huomasin oman kommenttini päässeen otsikoksi asti! Ihan hyvä kirjoitus ja kyllä niitä pettäjiä tosiaan mahtuu myös korkeasti koulutettuihin. Sannalla kuitenkin loistava kommentti ja aika samalla tavalla ajattelen.

    • Hahah xDD Kiitos kommentista! En tunnistanut aluksi, koska sulla oli viimeksi eri nimimerkki. 😀 Kivaa viikon jatkoa!

  3. Ei ole väliä.

    Jokainen on omanlaisensa koulutuksesta riippumatta, luonne ja persoona ratkaisee. 🙂

    Nykyään maailman menosta voi olla hyvinkin perillä ilman ammattinimikkeitä, osa oppii tekemällä, osa lukemalla kirjoja jne. Vaikka ei ammattia olisikaan, voi olla jossain asioissa supertaitava 🙂

    Itse olen käynyt lukion ja AMK:in ja hyvillä arvosanoilla valmistunut. Nyt aion hakea YAMK:iin. Puolison kanssa on oltu yhdessä lähen 10 vuotta, hän on käynyt ammattikoulun.
    Tietysti näkemyseroja on paljon asioista, mutta toisaalta se on vain rikkaus.
    Hän on myös parempi esim. Matemaattisissa ja logiikkaa vaativissa tehtävissä kuin minä..

    • Kiva kun kommentoit! Oon samaa mieltä sun kanssa. 🙂 Itse olen käynyt amkin ja pian aloitan ammattikoulun. En pidä ylempää korkeakoulututkintoa myöskään poissuljettuna. 😉 Kivaa viikkoa!

  4. Hyvä aihe! Mikä on mulle elämässä tärkeintä? Onnellisuus. Hyvät ihmissuhteet. Mistä hyvät ihmissuhteet koostuu? Mulla on laaja piiri innostavia ihmisiä, mutta ne lähimmät ystävät (n.6-7 kpl) ovat etenkin sisäisesti menestyneitä. Nautin siitä, että saan käydä innostavia ja inspiroivia keskusteluja ystävieni kanssa niin tieteellisistä asioista, kuin ihmisenä kasvusta, ihmissuhteista jne.

    No, miten parisuhde eroaa sitten ystävyyssuhteista? Parisuhteen näen itse erityisesti henkisenä matkana. Kumppani on meidän suurin peilimme, sillä suhteeseen antauduttuamme erilaiset alitajuiset kaavat alkavat aktivoitumaan. Ensimmäiset pari vuotta menee useimmiten lemmen huumassa. Kuitenkin kun alamme tuntemaan olomme tarpeeksi turvalliseksi, erilaiset piilossa olleet kaavat ja traumat alkavat purkautumaan ja tulemaan näkyviksi. Netti on näitä kaavoja pullollaan, ”kumppanini on dominoiva”, ”en saa enää tavata ystäviäni”, ”naiseni pihtaa” jne.

    Mulle on äärimmäisen tärkeää, että kumppanini omaa paljon tunneälyä. Kun kaavat alkavat nousemaan pintaan, vaatii paljon älykkyyttä tunnistaa, mitä kaavaa itse toistaa. Puhumattakaan kyvystä muunlaiseen itsereflektioon, rakentavaan keskusteluun suhteen asioista, sen tasapainosta jne. Parisuhteet ovat nimennomaan henkistä kasvua. Siksihän alttarilla kysytäänkin ”tahdotko”. Välillä riidat voivat olla repiviäkin, mutta jos on kaksi ihmistä jotka osaavat miettiä omaa panostaan suhteeseen, nähdä vaivaa sekä rakentaa suhdettaan pala palalta eheämmäksi, niin en usko että suhde on tuhoon tuomittu.
    Jossain vaiheessa se kaikki ”draama” vähenee tai jopa loppuu kokonaan, ja voi nauttia kumppanistaan elämässä ilman vaatimuksia, odotuksia ja toimia puhtaasti rakkaudesta käsin.

    Voi kuulostaa korkealentoiselta, ja se ymmärtää, ken ymmärtää. Itse olen korkeakoulun käynyt, mutta mulle on todellakin sama mitä mies on opiskellut. Toki jotain yhteistä ja mielenkiintoista juteltavaa täytyy löytyä myös keveämmällä, ”tieteellisellä” sektorilla, mutta minulle rakkaus ei ole tiedettä vaan henkistä kasvua. Ei siitä minulle paljon iloa ole, jos vieressäni olisi lääkäri, joka ei ole koskaan vaivautunut miettimään itseään tai elämäänsä syvällisemmin. Jos se lääkäri taas omaa paljon tunneälyä ja olen todellakin rakastunut, niin sittenhän ammatti on vain mukava plussa. Toki olen huomannut, että useimmiten korkeasti kouluttautunut on miettinyt asioita myös muuten elämässään syvällisemmin, kuin matalasti kouluttautunut. Mutta mitään yhtäläisyysviivaa en vetäisi näiden välille. Otan ihmiset yksilöinä.

    Omista existä toinen oli duunari ja toinen neurotieteilijä. Duunarilla oli paljon enemmän tunneälyä verrattuna neurotieteilijään. Eli ei se mene aina yksi yhteen. Ymmärrän myös hyvin, miksi kaikki eivät korkeasti kouluttaudu, vaikka halujakin voisi siihen olla. Joillain on omia pelkoja ja epäilyksiä kykyjensä suhteen ja onhan se ihan tutkittuakin, että jos vanhemmat eivät ole kouluttautuneita, niin lapsetkaan eivät usein ole. Kotoa tuleva tuki on äärimmäisen iso asia myös kouluttautumisen suhteen, ja sen merkitys on usein suuri sen kannalta, kouluttautuuko jälkikasvu. Meillä kaikilla on omat issukkamme, joiden eteen taistelemme. Jotkut voivat olla mielettömän pitkällä kasvussaan, mutta eivät uskalla mennä vaikkapa opiskelemaan koulukiusaamistaustan takia. Toisaalta voi olla todella pitkälle opiskellut ihminen, joka ei ole miettinyt elämäänsä sen enempää, vaan haudannut pintaan nousevat ikävät fiilikset tenttikirjojen rivien väliin.

    • Kiitos paljon pitkästä kommentista! Oon sun kanssa aika samoilla linjoilla. 🙂 Ilman tunneälyä ja sitä halua kasvaa yhdessä kumppanin kanssa, suhteeseen voi tulla isoja ongelmia. Ja nimenomaan; ihmiset on yksilöitä eikä se koulutus kerro aina siitä henkisestä pääomasta. 🙂 Mukavaa viikkoa sulle!

  5. Just matkalla viikonlopun viettoon ystäväporukalla, joka koostuu naisista ja miehistä hyvin erilaisilla koulutus ja työtaustoilla. Kuitenkin tässä porukassa juttu luistaa aina ja nautimme toistemme seurasta suunnattomasti! Koulutus ja ammatti ei tarkoita etteikö olisi yhtä fiksu kuin joku toinen, sitä voi jatkuvasti ilman koulutuksiakin olla kiinnostunut monista asioista, lukea ja seurata dokumentteja tai sitten ei. Pointtina kuitenkin ettei se koulutus ja ammatti välttämättä merkkaan yhtään mitään.
    Mulla ja miehelläni ei ollut tavatessamme vielä koulutus- ja työkuviot edes täysin selviä, nykyään mä oon korkeasti koulutettu, mieheni ei, mutta silti se on monessa asiassa mua fiksumpi ja paremmin perillä yhteiskunnallisista asioistakin usein…
    Tulipa pitkä kommentti ja kenties ilman punaista lankaa, anyway hyvä kirjoitus ja hyvinkin samoilla linjoilla 😊

    • Niin ja ihan pakko lisätä, että mieheni myös tienaa enemmän, että siihenkään ei koulutuksella ole välttämättä merkitystä 😅

      • Kiitos kommentista Outi! 🙂 Samoilla linjoilla! Itsekin olen korkeakoulun käynyt, mutta en koe olevani millään tavoin fiksumpi kuin joku ei kouluttautunut. Oma mieheni on myöskin ammattikoulun käynyt ja yksi fiksuimmista ihmisistä jonka tiedän. 🙂 Jossain porukassa homma vain toimii oli titteli mikä hyvänsä. 🙂 Hauskaa iltaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta