Pakkomielle liikunnasta

Aamulla lenkille, töihin mukaan punnitut eväät ja illalla salille. Viikonloppuisin skipataan kavereiden näkemiset, koska pitää mennä treenaamaan tai aikaisin nukkumaan, jotta jaksaa herätä aamulla treenille. Sosiaaliset tapahtumat tuntuvat esteiltä omalle elämäntavalle, eikä ihmisten seura huvita. Ahdistutaan ravintolareissuista. Aina ensisijaisesti mietitään, milloin ehtii treenata ja muu elämä tulee sen jälkeen. Jos tulee.

Onko minun elämäni joskus ollut tällaista? Ei onneksi. Olen kuitenkin aiheesta paljon lukenut ja muiden kanssa jutellut. Joitakin vuosia sitten kun urheilusta ja terveellisestä elämäntavasta tuli isompi buumi, tuntui että aika monella homma lähti lapasesta. Silloin moni näytti ulospäin tyytyväiseltä ja vakuutteli, että oikeasti haluan mennä aikaisin nukkumaan, herätä salille ja skipata illanvietot. Jälkeenpäin moni näistä tyypeistä kuitenkin on todennut, että homma meni vähän yli ja liikunnasta oli tullut pakkomielle. Ei sen niin pitäisi mennä, että ensin tulee treenit ja sitten muu elämä.

Pakkomielle liikunnastaNykyään onneksi tuntuu, että kohtuullisuus ja tasapaino ovat osa yhä useamman elämää ja hyvä niin. Treenataan, koska se on kivaa ja tukee hyvinvointia. Tehdään se stressittömästi ja jos pari treeniä jää väliin, no problem. Treenataan, mutta ei eletä sen ehdoilla ja nautitaan elämästä.

Siinä ei ole mitään vikaa jos skippaa biletykset ja menee mieluummin treenaamaan. Jokainen tehköön mistä tykkää. Siinä on kuitenkin ero, nautitko siitä kurinalaisuudesta vai siitä treenistä. Joskus voi olla todella vaikea tunnistaa kummasta on kyse. Kurinalaisuudestakin nauttiminen on ok, mutta jos se on ainut motivaattori ja lisänä tulee huonoa fiilistä, onko se sen arvoista? Mielestäni kannattaakin miettiä kokonaisuutta; oletko uudet elämäntavat aloitettuasi onnellisempi vai onnettomampi?

Pakkomielle liikunnasta Vaikka treenistä miten nauttisi, ei mielestäni ole hyvä jos koko muu elämä jää väliin. Voi tietysti olla että olen väärässä – mikä minä olen sanomaan miten muiden tulisi elää? En vain koskaan ole tavannut ihmistä, joka haluaisi oikeasti käyttää kaiken aikansa ruokien miettimiseen, punnitsemineen, kokkailuun, treeniin ja jättää koko muun elämän pois. Kilpaurheiluun en ota kantaa – siitä minulla ei ole kokemusta.

Haluaisin että ihmiset ymmärtäisivät; sen ei tarvitse olla joko tai – voit treenata ja syödä terveellisesti, mutta silti pitää treenittömiä viikkoja ja syödä ulkona. Voit olla elämäsi kunnossa ja silti välillä kiskoa tequilashotteja kavereiden kanssa. Mielestäni kannattaa pyrkiä tasapainoon ja kokonaisvaltaisesti hyvään oloon. Jos haluamasi kunnon ja elämäntavan ylläpito vie liikaa tilaa muulta elämältä, kannattaa muuttaa jotain. Kokeilemalla se tasapaino löytyy.  Ja ei – alkoholia ei tarvitse käyttää, tuo edellinen oli vain esimerkki.

Välillä on hyvä miettiä omaa elämäänsä; onko se sellaista kuin haluaisit. Jos voisit elää miten vain, eläisitkö nykyisellä tavalla vai muuttaisitko jotain? Tekisitkö enemmän vai jättäisitkö tekemättä?

Ovatko liikunta tai terveelliset elämäntavat olleet sinulle pakkomielle? Miten pääsit siitä eroon vai oletko päässyt?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Syömiset kuvina

Kesäkuntoon..onks pakko?

Törkyinen ruokapäiväkirja

Taru

13 vastausta artikkeliin “Pakkomielle liikunnasta”

  1. Mulla on yksi kaveri joka aina peruu tai siirtää tapaamiset, koska on pakko päästä treenaamaan. Tai sitten ei voida mennä yhdessä lenkille ja treenaamaan ulos kun nähdään, ellei ekana ehdi käydä itse salilla. Tuntuu hullulta, mutta hänen valintansa. Faktahan on, että jos haluaa liikkua niin itsekin sille on vaan tehtävä aikaa. Jos aina skippaa kun väsyttää, voisikin mennä leffaan tai ulos syömään, niin kyllähän se harrastus tyssää aika nopeasti. Mutta hyvässä tasapainossa, siinä juuri se tärkein. Jos on tarjolla muuta ohjelmaa, valitsen sen. Joskus ehdin urheilla ennen sitä, joskus en. Nukkumaan menen ajoissa, koska tarvitsen paljon unta ja väsymys on hirveintä mitä tiedän. Mutta välillä ilta venähtää kun on hyvää seuraa, ja sekin on ihan okei, ei kerta tapa.
    Jokaisen tulisi löytää se oma tasapaino asioihin, millä pärjää ja on onnellinen. En usko että kukaan näistä pakkomielteisistä treenaajista voi jatkaa loputtomasti samaa tahtia. Nuorena vielä pystyy, mutta parisuhde, perhe ja työelämä vaativat aikanaan oman osansa ja joku osa kärsii jos kaiken meinaa ehtiä/jaksaa

    • Kiitos kommentista! Jep kyllähän sille treenille pitää ottaa aikaa, mutta jos siinä ei voi ikinä joustaa niin se on toinen juttu. Valitsen treenaamisen joskus itsekin toisen aktiviteetin sijaan, mutta homma pysyy hyvässä balanssissa. 🙂 Kuten sanoit, kyllä se väsymyskin tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin ja sitten pitää hiljentää tahtia. Mukavaa viikkoa sinulle!

  2. Mulla oli vuosia sitten syöminen hieman pakkomielle. Ja nimenomaan piti syödä mahd. terveellisesti. Kaverit osti jäätelön ja mä ostin omenan.. Kesällä. Ja ihan vasta viime kesänä poikaystävän kanssa käytiin irtojäätelöllä kioskilla! 😀 Ja siis tottakai olin välillä syönyt herkkuja silloinkin. Koin vaan suurta huonoa omaatuntoa niiden syömisestä. Koen valitettavasti osittain vieläkin.. Oli jo hlepompi kausi ja olin aivan iloinen, että jes söin karkkia nyt vaikka en ollut päättänyt kellonaikaa tai paikkaa!! ;D Kuulostaa sairaalta oikeasti! Mutta en ole alipainoinen enkä rääkkää itseäni liikunnalla vaikka liikunkin säännöllisesti. Kotiruoasta en ole potenut huonoa omaatuntoa enkä mistään leivän syömisestä tms. Ainoastaan herkkujen. Nyt olen raskaana ja kaikkialla kehotetaan syömään entistä terveellisemmin. Ja koen huonoa omaatuntoa taas jälleen jos kerran viikossa syön jäätelön ja vaikka pienen karkkipussin. :/ Mieheni sanoi, että jos on jo aiemminkin syöny terveellisesti niin hyvänen aika ei tuo tarkota sitä, että sillon kaikki herkut pitäis jättää ihan pois ja optimoida ravintoaineet ja samaa mieltä olen. Ehkä opin tässä pikkuhiljaa hellittämään, että vähistä herkutteluista en tuntisi huonoa omaatuntoa edes raskaana. Moni syö paljon epäterveellisemmin ja lapsella kaikki hyvin.

    • Kiitos kommentistasi! Harmi että sulle tulee huono omatunto, toivottavasti opit ottamaan rennommin asian suhteen! Äläkä stressaa tuosta raskausajasta, tottakai on hyvä syödä terveellisesti, mutta asiasta stressaaminen on myös huono juttu. Itse söin raskausaikana epäterveellisemmin, koska oksensin päivittäin. Silloin mulle jostain syystä maistui enimmäkseen riisifrutit ja valmisruoat. 😀 Terve hyvissä mitoissa oleva tyttö syntyi. <3 Tsemppiä loppuraskauteen!

  3. Hyvä kirjoitus! Sen ymmärtää, jos treenaa jotain tapahtumaa tai kisoja varten, niin silloin kaikki aika ja energia menee sillä hetkellä siihen. Ja se on ihan ok. Mut jos ihmisen elämä pyörii vaan yhden asian ympärillä, niin sillon ollaan aika huteralla pohjalla. Mut sama se on monen muunkin jutun kanssa, homma toimii, kun kaikkea tekee kohtuudella.

    • Kiitos kommentistasi! Jep, joskus ne tavoitteiden saavuttamiset vaatii täyden panoksen ja silloin se on ok. Samaa mieltä sun kanssa siis; koko elämää ei kannata rakentaa yhden jutun varaan. 🙂

  4. mä myönnän että treeni on itelle jonkun sortin pakkomielle. tai siis kohde vaihtuu, ennen se oli ruoka (mahd terveellistä jopa ortorektista suhtautumista) ja kun sen selätin niin sitten otin kohteeksi salilla käymisen. käyn tosi aikaseen aamul treenaamassa jotta mikään ei estä menemästä salille myöhemmin. toisaalta mä nautin siitä kun sit on treeni tehty aamulla ja fiilis hyvä mut välillä ei jaksais mennä salille.. käyn kyl iltasin ajois nukkuu ja myönnän et joskus ärsyttää lähtee illal esim kavereille tms tapahtumiin ku tiiän että aamul on väsyny. noo, tähän tullee muutos kun vauva syntyy 🙂 nyt vaan nautin vielä ku voi käyä liikkumassa ja salilla, ottamatta siitä paineita. jos väsyttää niin sit nukun 🙂

    • Kiva kun kommentoit! Mäkin tykkään käydä aamulla salilla ja mennä aikaisin nukkumaan, mutten koe sen olevan pakkomielle millään tavoin. 🙂 Vauvan kanssa voikin sitten olla sen verran väsynyt ettei jaksa edes treenata.:D

  5. Vielä 2 vuotta sitten mun suhtautuminen treeniin ja ruokaan oli todella pakonomaista. Nautin kyllä treenaamisesta mutta samalla myös suoritin sitä; oli pakko treenata joka vko sama tuntimäärä ja treenejä ei jätetty väliin mistään hinnasta (olen mm.ollut krapulassa salilla)… Myös suhtautuminen ruokaan oli todella tiukkaa; herkkuja en syönyt ollenkaan, lisätty sokeri oli vihollinen ja vaalea leipäkin oli pahasta. Tämä rajoitti elämääni kyllä todella paljon vaikka sainkin nautintoa siitä hallinnan tunteesta. Vasta alettuani seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa alkoi suhtautumiseni hitaasti muuttumaan. 😊 Yhtäkkiä satunnainem vehnän syöminen ei tuntunutkaan pahalta ja herkutkin astuivat mukaan viime vuonna. Nykyään suhtautumiseni ruokaan on paljon rennompi vaikka yritänkin syödä perusterveellisesti. 😄 Jälkikäteen ajateltuna kärsin varmaan ortoreksiasta sillä niin paljon tuo vei tilaa ajatuksistani… Onneksi nykyään osaan olla armollisempi itseäni kohtaan! 😌

    • Hui krapulassa ei kannata treenata! Varmaan kyllä tiedätkin sen. 🙂 Kiva että nykyään osaat ottaa rennommin! 🙂

  6. tee se mistä tykkään ja elä omien arvojesi mukaan on hyvä sääntö.mutta kun elämässä ei ole muuta ei ystäviä tai muita kiinnostuksen kohteita niin päivät menee ns fitnesskuplassa salille aamulla illalla välissä syödään aikaisin nukkumaan heti aamulla eka ajatus mitä treenataan milloin.nautin kyllä siitä mutta joskus tuntuu että elämä on aika köyhää.velvollisuudetm hoidan toki vaikken käy töissä hoidan laskut kotieläimen siivouksen ja hygienian.

    • Moi ja kiitos kommentistasi! Joskushan se menee noinkin päin, täytetään sitä elämää jollain muulla asialla; juurikin esimerkiksi fitnessharrastuksella. Toivottavasti löydät elämään jotain muutakin jos sitä siis kaipaat! 🙂 Mukavaa viikkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta