Power Of Makeup?

Lilyssä on ollut viime aikoina puhetta meikittömyydestä, meikin käyttämisestä ja itsetunnosta. En oikein tiennyt miten ottaa kantaa asiaan vai ottaako ollenkaan. Bluestocking-blogissa oli hienosti kiteytettykin ajatukseni aiheesta. Teksti löytyy täältä. Ajattelin nyt kuitenkin koota omakohtaisia kokemuksiani ja ajatuksiani meikittömyydestä ja itsetunnosta. Olen kerran aikaisemminkin sivunnut aihetta tässä tekstissä.

Meikkasin itse ensimmäisiä kertoja kolmannella luokalla eli yhdeksän-vuotiaana. Halusimme kaverini kanssa laittautua kouluun ja tuolloin meikkini oli luomiväri ja huulikiilto, koska ripsiväristä silmäni tulivat kipeiksi ja minua ärsytti etten voinut hieroa silmiäni. Innostus meikkaamiseen loppui lyhyeen ja aloin meikkaamaan lähes päivittäin muistaakseni yläasteella. 

DSR1.jpg

Kuten äsken linkkaamassani tekstissä kirjoitin, ulkonäköäni on joskus kommentoitu jos minulla ei joku päivä olekaan ollut meikkiä. Näytin kuulemma oudolta, erilaiselta ja väsyneeltä. Silloin siitä tuli sellainen olo, että näytän rumalta ilman meikkiä. Vaikka täytyyhän se minunkin myöntää että meikki muuttaa ulkonäköäni. En usko että kukaan olisi kommentoinut mitään jos en olisi ikinä meikannut; silloin kaikki olisivat ”tottuneet” meikittömään naamaani. Joskus tosin joku koulussa sanoi että ”Hyi vittu toi on vitun ruma!” Olin tuolloin kolmetoista. Onneksi en ikinä ole itse ollut tuota mieltä. Olen aina ollut aika sinut ulkonäköni kanssa. Onhan joitain piirteitä joihin en ole täysin tyytyväinen, mutta nuo eivät vaikuta elämääni mitenkään. Tiedän että minussa on paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkonäköni.

Tuollainen kuitenkin pistää miettimään, miten törkeästi muiden ulkonäköä arvostellaan. Itseäni välillä suorastaan kauhistuttaa oman lapsen puolesta ja todella toivon ettei hänen tarvitse ikinä kuulla tuollaisia paskapuheita.

Nykyään tykkään meikkaamisesta, mutta toisinaan meikittömiä päiviäkin on useampi putkeen. Minulla laittautuminen menee aika kausittain; joskus haluaa meikata enemmän päivittäin, toisinaan taas ei. On hassua miten meikkaamattomat naiset joskus luokitellaan epäsiisteiksi, miksei meikittömiä miehiä luokitella tähän? Siltä ne kasvot oikeasti näyttävät. En ymmärrä myöskään paljon laittautuvien arvostelua – jokainen tehköön miten itse tykkää. 🙂

<3

Seuraa blogia FacebookBloglovin’, Blogit.fi, Blogipolku.fi

***

Lily’s blogs have recently discussed about the appearance and self-esteem. I  desiced to write my thougts about this topic. I have write about this same topic once before here.

I tried makeup for the first time when I was nine years old. I tried eyeshadow and lipgloss at the time. Mascara did hurt my eyes so I didn’t want to use it. After a while I no longer wanted to use makeup. I started to use make-up again when I went to a secondary school. Sometimes when I went to school without makeup, people told me I look tired, different and weird. It felt like I look ugly without makeup in their opinion. I have to admit that makeup makes me look different. I guess, that if I’ve never wore makeup in school, no one wouldn’t have said anything, because they would have been used to my face without makeup. Fortunately I’ve always been comfortable with my appearance. I also know that there’s much more important features in me.

<3

 

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta