Ranskassa vauvalle syötetään sokeria, pitäisikö meidänkin?

Luin kolumnin, jossa vertailtiin ranskalaisten ja suomalaisten kasvatuseroja sokerinsyönnin suhteen. Kirjoittaja on ranskassa asuva suomalainen äiti. Kolumnin mukaan ranskassa jo vauvaikäisen jogurttiin lääkäri suosittelee lisäämään sokeria, jotta ruoka menee paremmin alas. Pieni määrä sokeria ei kuulemma ole pahasta. Ei pieni määrä vaarallista ole, mutta tässä kohtaa kysyisin miksi ihmeessä lisätä sokeria vauvan ruokaan? Olen varma että jos muutaman kerran malttaa tarjota jogurttia lapselle ilman ylimääräisiä makeutuksia, hetken päästä se varmasti maistuu. Miksi turhaan tehdä ennakko-oletus että lapsi ei voisi tykätä muusta kuin makeasta jogurtista? Ainakin omalle lapselleni maustamaton jogurtti maistuu sellaisenaan. Mikäli jogurtti ei ala maistumaan muutamien maistelujen jälkeen, sitä voi kyllä makeuttaa esimerkiksi banaanilla. Vaihtoehdot eivät tarvitse olla sokeri tai ei makeutusta ollenkaan. Miksi tuputtaa sokeria ennenkuin lapsi on vaipoistaan päässyt? Miksi ensimaisteluihin pitäisi automaattisesti lisätä sokeria jolla ei ole minkäänlaista ravinto-arvoa ja joka aiheuttaa monia ongelmia liikaa käytettynä?

 

maraboucandy (1 of 1).jpg

”Ranskassa kolme vuotta muhittuani olen nimittäin oppinut, että sopiva määrä herkkuja pitää ihmisen onnellisena. Täällä nimittäin syödään vähän makeaa lähes jokaisella aterialla.”

 

Olen kirjoittanut tämän aiemminkin, mutta miksi sokeri on sama asia kuin herkku? Mielestäni herkulla tarkoitetaan jotakin omasta mielestä hyvää. Kaikille se hyvä ei ole sokeri. Mutta jos aikuinen antaa lapsen ymmärtää että herkku on sama kuin sokeri ja suklaa, tottakai lapsikin ajattelee niin. Aikuisella on todella iso merkitys lapsen ajatteluun ja mielestäni sokerin itsestäänselvästi kuuluminen päivän jokaiselle aterialle ei kuulosta järkevältä.

marabou (1 of 1).jpg

”Sokeria ei saa kieltää lapsilta, sillä suklaa, keksit ja mehu kuuluvat lasten elämään, siinä sanottiin. Mutta attention! Missään tilanteessa herkkuja ei saa liittää kasvatukseen tai tunteisiin. Sokeri ei saa olla palkinto eikä sillä saa käydä kauppaa.” Olen samaa mieltä että sokeri voi kuulua lasten elämään ilman haittoja. Mutta miksi sokerista pitäisi tehdä itsestäänselvä osa elämää jo vauvasta lähtien? En keksi yhtään hyvää syytä tähän. Jos jogurtti maistuu sellaisenaan, miksi lisätä sokeria? Ja jos ei miksi ensimmäinen vaihtoehto olisi sokeri?

”Kun ihmiset eivät osaa nauttia kohtuudella, he asettavat itselleen turhan tiukkoja rajoja. Ja nyt ei puhuta alkoholista vaan sokerista”, tekstissä sanotaan. Olen samaa mieltä, turhat rajoitukset ovat hanurista. Mielestäni sokeria ei tarvitse rajoittaa ja itse kiroan karkkipäiväperiaatteen alimpaan helvettiin (joillakin se voi toimia, itse en kannata sitä). Mielestäni karkkipäivä tuo mukanaan oletuksen että tämä on se suuri päivä nyt saa (pitää) syödä sokeria. Yleensä sitä tuleekin syötyä vaikkei tekisi mieli. Usein vanhemmat saattavat muistuttaa lasta karkkipäivästä ja rahdata namuja kotiin, vaikkei lapsi osoittaisi mitään mielenkiintoa koko asiaan.

omena ja puuro (1 of 1).jpg

Itse olen sitä mieltä että kaikkea saa syödä, mutta ruokarytmi ja arkiruokailu pidetään kunnossa. Emme aio ostaa kotiin sokerisia juttuja kuin harvakseen, joten siten niitä ei lapsen tule syötyä. Poissa silmistä poissa mielestä. Sitten taas jos ollaan kylässä ja tarjolla on keksiä, tottakai saa ottaa. Kotona niitä ei vain tule olemaan tarjolla usein. En halua tarjoilla sokeria, mutten myöskään kieltää sitä. En aio kutsua sitä herkuksi, se on vain suklaa, karkki, keksi yms. Puheissani samalla viivalla arkiruoan kanssa, mutta käytännössä ei kovin usein läsnä.

 

Mielestäni Ranskan mallissa on hyviäkin asioita; ei vanhanaikaista karkkipäiväsysteemiä eikä kieltämistä tai supermättöjä. Sen sijaan en tykkää ajatuksesta että makeaa syötäisiin joka aterialla vähän ja aina olisi tarjolla jälkiruokaa. Itse näen sen vain turhana. Tekstissä myös sanottiin ettei sokeria käytetä ikinä palkintona tai kasvatuksen välineenä, mikä on myös hyvä juttu ja ymmärtääkseni tähän kannustetaan Suomessakin.

 

Ehkä tämä malli on Ranskassa hyvin toimiva. Tekstissä mainittiin tilastot, jonka mukaan Ranskassa asuvat lapset ovat vähemmän ylipainoisia kuin Suomessa asuvat. Johtuuko se tästä kasvatusmallimme eroavuudesta? En usko, nimittäin olen varma ettei Suomen suosittelemaa mallia noudateta täällä; monesti karkit ja mäkkärit ovat läsnä lapsen elämässä useamman kerran viikossa ja arkiruokailu hukassa vanhemmiltakin. Voin kuvitella katastrofin ainekset jos Ranskan suositukset otettaisiin Suomeen. Se mikä toimii Ranskassa ei toimi välttämättä Suomessa. Mielestäni tämä Ranskan mallin toimiminen Suomessa edellyttäisi sitä että vanhemmilla on terveet ruokailutottumukset ja neutraali, terve suhtautuminen ruokailuun. Siinä mentäisiin pian ojasta allikkoon jos keksipurkit olisivat tarjolla 24/7 ja kontrolli ei pysyisi vanhemmillakaan.

 

df46 (1 of 1).jpg

Mitä mieltä te olette?

 

Seuraa Facebook & Instagram

 

Lue myös:

Lapset ja sokeri

Oikea ikä tulla äidiksi

Oletko kelvollinen vanhemmaksi -testi

 

 

***

 

I read a kolumn, where Finnish mother who lives in France thought about differences between Finland and France in child-rearing related to children’s sugar intake. In France they think that sugar is part of children’s life and in small amounts it’s not a bad at all, vice versa. Sugar is consumed at every meal a little, but they never use it as a price or comfort. Even doctors recommend to put some sugar to a baby’s yogurt.

 

I think that eating sugar every meal is just useless and senseless. What is the point? I understand that the purpose may be teach to eat sugar within limits, but is it necessary in every meal? Why people should make sugar obvious part of the baby’s life?I don’t suppot strict limitations, but I think that there could be other options. The sugar may be permitted, but not self-evident. We are not intented to buy sugar at home often; so the child can’t eat it. But if we went to a birthday party, of course the child can eat what she wants. Sugar is not called as a ”delicacy” or just a cookie, candy or whatever. Sugar is not taken to a pedestal, but it’s not forbidden. Remains to be seen what this idea follows..

 

Summary; everyone will do what they think is the best way. There’s not one right way and something that is good for other kid, is not working with another. 🙂

 

What do you think?

 

 

 

 

Taru

7 vastausta artikkeliin “Ranskassa vauvalle syötetään sokeria, pitäisikö meidänkin?”

  1. En osaa Ranskasta sanoa mutta Espanjasta voin kertoa sen verran, että suhtautuminen makeisiin on hyvin lähellä Ranskalaista mallia.

    Täälläkin on kouluissa kolmen ruokalajin lounaat, alkuun keitto tai salaatti, pääruoka sekä jälkiruoka joka saattaa olla sesongin mukaan ananasta, granaattiomenaa, khakia tai yhtä hyvin suklaavanukasta. Lapset eivä tunnu arvottavat tätä suklaa/hedelmä vaihtoehtoa mitenkään vaan kaikki katsotaan osaksi ateriaa. 

    Itsekin olen hieman kauhistellen katsellut välipala pullia jotka päällystetään nutellalla ja tomusokerilla. Toisaalta taas havahduin kesällä rannalla siihen, että tajusin kaikkien lasten olevan hoikkia/normaalikokoisia. Mene ja tiedä. 

  2. Minä ymmärsin tuon kolumnin lähinnä niin, että sokeriin voisi suhtautua vähän rennommiin eikä demonisoida sitä ihan täysin. Minusta se oli oikein freesi ja täysijärkinen teksti. Jos olen ohan rehellinen, niin minusta monet suomalaisäidit (varmaan moni isä myös) näyttävät tekevän sokerista ison asian vain koska ei oikeita ongelmia ole ja jostain pitää päästä keräämään hyvä vanhempi -pisteitä

  3. Kannattaa edelleen muistaa, että lapsilla on enemmän niitä toimivia makureseptoreita kielessä kuin aikuisella, jolloin se makukokemus on todella erilainen ja etenkin just hapan ja kitkerä maistetaan paljon helpommin. Jugurttilla – jopa maustetullakin on aika kitkreä sivumaku verrattuna johonkin tylsemmältä maistuvaan kuten perunaan tai leipään, jolloin se maku on oikeasti kynnyskysymys saada se jugurtti syötyä.

  4. Minusta Suomessa usein korostetaan liikaa, että terveellinen on pahaa ja epäterveellinen hyvää. Minulle vaikka rasvainen salamipizza on ruokana yhtä hyvä kuin lohisalaatti ja tilanne vaikuttaa kumman valitsen. En syö salaatteja tai kasviskeittoja siksi, että ne olisivat terveellisiä saati että olisin dieetillä (!!) vaan siksi, että ne ovat hyvän makuisia. Toki terveelliset ruoat kiinnostaa ja niitä suosin, mutta makua pitää olla. Makuaisti kuitenkin muuttuu ja pizzankin teen useimmiten vähän terveellisempänä versiona kuin tuo mainitsemani salamipizza.

    Etelä-Euroopassa lomaillessa olen huomannut, että jälkiruoat on ihan äklömakeita omaan suuhun, joten myös tottumus vaikuttaa niin sokerin kuin muidenkin mausteiden käyttöön. Herkkuja voi tosiaan syödä joka päivä, mutta ei herkun tarvitse lapsellekaan olla aina mikään suklaavanukas tai viineri.

  5. Tosi mielenkiintoinen postaus. Luin Hesarin kolumnin ja ajattelin, että kirjoittaja puhui täyttä asiaa, mutta nyt nyt kyllä uusia näkökulmia juttuun jotka myös tuntuvat vähintään yhtä oikeilta. 😀 Mut varsinkin toi, että herkku ei ole yhtä kuin suklaa/muu sokeriruoka. Herkku voi yhtä lailla olla hedelmä, jogurtti, vanukas jne. Mitä vähemmän mielenkiintoisemmaksi sokerivälipalat lapselle tekee, sitä vähemmän hän niitä haluaakaan.

  6. Minusta etenkin nuoret äidit ovat ottaneet asiakseen kieltää lapsilta kaiken sokerin ruoasta jopa päiväkodissa ja jopa lapsen ollessa jo usean vuoden ikäinen. Mieleen tulee se ajatus, että vanhemmat yrittävät päteä ja näyttää olevansa niitä parempia vanhempia kieltämällä lapselta kaiken sokerin.

    Miltä lapsesta tuntuu, kun hän salaa sitten jossain maistaa jotain äidin kieltämää sokeriherkkua esim. jäätelöä tai keksiä.. millainen syyllisyys pienelle tulee… Jo tästä lähtee lapselle kierre syyllisyyteen syömisestä ja siten avoin tie syömishäiriöiden kehittymiseen.

    Äiti: älä kiellä lapselta normaaliin lapsen elämään kuuluvia asioita. Äläkä aseta tiukoilla ruokasäännöilläsi lasta alttiiksi haitallisille asioille.

    • Moi! En tiedä oletko lukenut tekstini kunnolla kun tällaisen kommentin laitat. 🙂

      Tekstin pointti tiivistettynä: ”tse olen sitä mieltä että kaikkea saa syödä, mutta ruokarytmi ja arkiruokailu pidetään kunnossa. Emme aio ostaa kotiin sokerisia juttuja kuin harvakseen, joten siten niitä ei lapsen tule syötyä. Poissa silmistä poissa mielestä. Sitten taas jos ollaan kylässä ja tarjolla on keksiä, tottakai saa ottaa. Kotona niitä ei vain tule olemaan tarjolla usein. En halua tarjoilla sokeria, mutten myöskään kieltää sitä.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta