Raskaus pähkinänkuoressa

Dsg1017 (1 of 1).jpg

Välillä raskausaikaa tulee muisteltua. Jokainen raskaus on niin erilainen ja ihmiset kokevat sen eri tavalla. Toisaalta monilla voi olla samankaltaisia fiiliksiä ja pelkoja raskausaikana. Päätin kirjoittaa vähän ajatuksia siitä, miten koin oman raskauteni ja mitä hetkiä siitä erityisesti muistan. 🙂

06.03.2015 päätin mennä ostamaan raskaustestin, vaikka en uskonutkaan olevani raskaana. Kävin apteekissa ja lähdin työharjoitteluun. Paikan päällä menin heti vessaan tekemään testin ja hetken päästä vilkaisin sitä. Kirkas plussa ruudussa. Lähdin vessasta pieni tärinä päällä.

Päätin kertoa miehelle kasvotusten asiasta. Harkkapäivän aikana soitin jo neuvolaankin. Ei turhia aikailuja. 😀 Kerrottuani asiasta mies ei pyörtynyt, vaikka fiksusti vastasikin mä oon raskaana-ilmoitukseen: ”Aijaa! Mistä sä sen tiiät?” 😀

Dsg1014 (1 of 1).jpg

Pahoinvointi alkoi viikolla 7 ja sitä kesti ihanasti koko raskauden ajan, välillä toki hieman lievemmin. Pönttöä sai halailla monia kertoja päivässä. Onneksi muuten olin hyvinvoiva eikä mitään kummempia särkyjä tullut, loppuraskauden selkäsärkyä lukuunottamatta. Synnytystä edeltävänä päivänä olin vielä salilla heiluttelemassa parin kilon puntteja, haha.

Ultrat olivat aina jännittäviä. Muistan ensimmäisen ultran jossa vauva olikin 10 päivää nuorempi kuin alun perin luultiin. Siellä hän lepäsi ja jossain vaiheessa rupesi hytkymään ja potkutteli jalkojaan. Uusi nt-ultra sovittiin ja silloin vaavi oli meitä vastassa käsi nousseena tervehdykseen. Rakenneultra taas paljasti tulokkaan olevan tyttö. Kahdessa ultrassa taisin hieman kyynelehtiä, yhdestä selvisin kuivin silmin. 😀

Dsg1015 (1 of 1).jpg

Monelta olin kuullut että raskausaikana kroppa ei tunnu omalta ja muuttuva keho ahdistaa. Minä en kokenut asiaa ollenkaan niin; tottakai vatsa on pallo koska siellä on vauva. Muutoin en kokenut kehoni oikeastaan muuttuvan raskausaikana paljoakaan. Pehva pienentyi, koska en tehnyt enää isoilla painoilla treeniä salilla. Nyt keho on jo palautunut ennalleen, paitsi lihasmassaa ei ole yhtä paljon koska en enää treenaa samalla lailla kuin ennen.

Minulla oli kaikennäköisiä pelkoja raskausaikana; aluksi pelkäsin keskenmenoa ja sitä että vauva kuolee kohtuun. Jossain vaiheessa sain älynväläyksen ja ostin kotidopplerin, jolla kuuntelin päivittäin ainakin kerran vauvan sydänäänet. Yksi kerta sitten ääniä ei enää löytynytkään ja olin varma että nyt vauva on kuollut kohtuun. Mies oli tuolloin muualla ja menin yksin taksilla naistenklinikalle ja onneksi kätilö löysi sydänäänet nopeasti. Hän sanoi että doppleri on aivan turha ja aiheuttaa vain stressiä jos näin kävisi jatkossakin. Sydänäänistä en kuitenkaan osaisi itse päätellä onko kaikki hyvin – ainoastaan sen, että vauva on elossa.

Dsg1016 (1 of 1).jpg

Pari kertaa tuli myös laskettua liikkeitä ja kun niitä ei tullut tarpeeksi kävin tarkistuttamassa asian. Heti kun pääsin paikalle, vauva rupesi riehumaan oikein kunnolla. Kaikki siis hyvin. Jostain syystä olin aivan varma että tämä vauva ei tule ajallaan syntymään ja synnytys jouduttaisiin käynnistämään ja istukkakin on varmaan aivan rappeutunut ja irtoamassa. Synnytys kuitenkin alkoi 5 päivää ennen laskettua aikaa joten taas kerran turha pelko. Synnytyksestä löytyy postaus Synnytys ilman epiduraalia. Raskausaika ei ollut mielestäni erityisen kivaa, mutta ei se nyt hirveääkään ollut. Lopputuloksena tuli kuitenkin maailman ihanin pieni aarre.<3

Millaisena te muistatte raskausajan? 🙂

***

On 6 March last year, I desiced to go and buy a pregnancy-test, even if I didn’t believe I could be expecting a baby. I visited at pharmacy and went to my internship. I went to the bathroom and made the test and it was positive. I left the bathroom a little bit shaking.

I decided to tell my boyfriend about this face to face. During that day, I also called to maternity clinic. No useless delays! 😀 When my day was over I went home and said to my boyfriend: ” I need to tell you something, I’m pregnant”, He just answered: ”Okay, How do found out this?” 😀

Pregnancynausea started at week 7 and I suffered it through the whole pregnancy. Sometimes it wasn’t that bad, mut some times I’ve vomited many times a day. Fortunately otherwise I’ve felt kind a good and I’ve havent suffered much from different aches. During the end of pregnancy, my back was hurting a little bit. I was also at the gym a day before the childbirth, haha.

Ultrasoundies were always exciting. At first time, our baby was 10 days younger than we though. There she was resting and at some point she starded to swinging and sacking her legs. We made up a new reseptiontime for the scruff of the neck ultrasound. Then she was hand up to say hello. Ultra stucture tells us she were a girl. Two of those ultrasounds I cried a little bit

I’ve heard from many people that during the pregnancy you don’t recognize your body; it doens’s fell your own. I did’t felt it that way at all; Of cource your belly is like a ball, because there’s a baby in there. Otherwise I didn’t felt that my body chanced much. My butt only changed smaller, because I didn’t workout with big weights.

I had all kinds of fears when I was pregnant; At the begin I was afraid of miscarriage and the baby dies to uterus. At some point I bought doppler and listened at least once a day our baby’s heartbeats. One time I didn’t found the beat and I was sure that she has died. I went to women’s clinic by taxi and fortunately midwife found baby’s heartbeats fast. She said that doppler is totally useless and it only causes me a stress it this will happen again. Even if you find the beats, you still will not be sure that everything is ok with the baby, if you aren’t professional.

Few times I didn’t felt much movement in my belly so I went again to the women’s clinic to make sure everything is ok. Immediately I went there, the baby started move much. I was also sure at some reason, that this baby is not going to be born in due time, and childbirth must be inducted. I even though that then my placenta is going to dilapilated and almost come of. :DD However the childbirth starded five days before the calvulated time. I didn’t much enjoy about the pregnancy, but it wasn’t so horrible either, when the result was the most wonderful treasure.<3

What kind of memories you have on pregnancy?

Taru

Yksi vastaus artikkeliin “Raskaus pähkinänkuoressa”

  1. Aika samoja fiiliksiä raskaudesta. Itselläni oli todella hyvä olla kropassani, tosin mahani ei koskaan kasvanut järkyttävän isoksi, enkä muutenkaan mielestäni muuttunut, paitsi juurikin lihakset vähän pienenivät. Olin tosi aktiivinen alkuraskauden, mutta ennenaikaisten supistusten takia kiellettiin oikeastaan kaikenlainen liikunta. Se otti paljon liikkuvalle vähän päähän, ja etuajassahan sieltä tultiin, mutta onneksi vain noin viikon 🙂 Muuten en koe raskausaikaa mitenkään hirveänä, päinvastoin olin tosi onnellinen noista pienistä peloista riippumatta (kuten ennenaikainen synnyttäminen, ja juurikin ”hiljaiset päivät”, kun vauva ei liikkunutkaan kunnolla). Selvisin ilman pahoinvointia, josta olen superkiitollinen! Jäi hyvät muistot 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta