Saako muiden lapsia komentaa?

sorsia (1 of 1).jpg

Saako muiden lapsia komentaa? Minä olen sitä mieltä että saa. Oikeastaan monissa tilanteissa se voisi olla kaikkien parhaaksi.

Yleensä odotetaan, että kyllä lapsen omat vanhemmat komentavat tarvittaessa. Mikä sitten on sellainen tilanne? Meillä kaikilla on niin eri käsitykset siitä, mikä on sopivaa käyttäytymistä ja mikä on sen verran ”iso” asia, että siitä kannattaa sanoa mikäli lapsen oma vanhempi ei näin tee. Tällaisia tilanteita on mielestäni esimerkiksi jos lapsi aiheuttaa vaaraa itselleen ja muille. Käytöstapoihin rajan vetäminen on vaikeampaa.

Olen itse nähnyt muutamia tilanteita, joissa minun on tehnyt mieli ohjeistaa tai ”komentaa” toisen ihmisen lasta. En pidä komentaminen-sanasta; se kuulostaa todella negatiiviselta ja ehkä hieman ilkeältäkin. Komentaakin voi monella tapaa ja usein hyvä tapa onkin positiivinen. Silti näissä tilanteissa en ole sanonutkaan mitään, koska jotenkin olen aina odottanut että kohta lapsen vanhempi itse ohjeistaa lasta. Aina näin ei olekaan käynyt ja tilanne on mennytkin tavallaan ohi.

Voi olla että osa vanhemmista hermostuu jos joku muu alkaa heidän lastaan komentamaan. Jotkut voivat kokea sen oman vanhemmuutensa arvostelemisena ja toiset saattavat olla sitä mieltä että komentaminen ei ole siinä tilanteessa tarpeellista. Olen myös kuullut joidenkin vanhempien sanovan, että he ovat vain kiitollisia jos joku muukin komentaa – vieraan aikuisen sana menee joskus paremmin perille.

sorsia 2 (1 of 1).jpg

sorsia 3 (1 of 1).jpg

Tämän tekstin tarkoitus ei ole arvostella ketään eikä kenenkään vanhemmuutta. Varmasti minäkin olen tehnyt ja tulen tekemään vielä monta ”virhettä” lapsen kasvatuksessa. Halusin herättää keskustelua siitä, onko toisen ihmisen lapsen ohjeistaminen ja komentaminen sallittua ja missä tilanteissa.

sorsia 4 (1 of 1).jpg

Missä tilanteissa muiden lapsia saa komentaa? Vai saako ollenkaan?

 

Seuraa blogia FacebookBloglovin’, Blogit.fi, Blogipolku.fi

Taru

6 vastausta artikkeliin “Saako muiden lapsia komentaa?”

  1. Saa ohjata muidenkin lapsia mun mielestä toimimaan hyvien tapojen ja yhteisten pelisääntöjen mukaisesti. Sävyjä on toki monenlaisia.

  2. Mä oon miettiny tätä samaa. Esim lapsen isovanhempien luona mietityttää kun paikalla on kuitenkin isovanhemmat ja serkusten vanhemmat niin mun on vaikea komentaa muitten lapsia, kun näitä lähempiä auktoriteetteja on läsnä kuitenkin useampia… ite taas oon sitä mieltä että haluan myös muiden puuttuvan tilanteisiin joita en itse huomaa. Täysin tuntemattomat lapset esim. leikkipuistossa on taas toinen… varsinkin kun ite tykkään että leikit olisi reiluja, ja puutun kyllä jos oma lapsi heittää hiekkaa toisten päälle mutta meidän neiti on yleensä se pienikokoisin jota pitää puolustaa ettei etuilla ja tönästä liukumäessa tms.

  3. Kiitos kommenteista! Jep kyllä munkin mielestä kannattaa puuttua asiaan jos näyttää ettei homma toimi. 🙂

  4. Tulee kanssa itse pohdiskeltua välillä näitä asioita. Mun lasta saa, ja pitää komentaa, jos siltä tuntuu. Tottakai se pitäisi olla vanhempien vastuulla se kasvatus, mutta tosiaan joskus ulkoinen auktoriteetti, uhmaiässä varsinkin, toimii paremmin kuin oman äidin käskyt. Olen huomannut ainakin vanhassa työpaikassa kahvilan tiskillä välillä kiusallisia tilanteita, kun esimerkiksi lapsi on kiivennyt lasiseen pullavitriiniin nojaamaan, joka oli muutenkin halkeamaisillaan. Silloin oli pakko avata suu, ja kohteliaasti komentaa vierasta lasta lopettamaan lasiin nojaaminen. Kuitenkin, jos jotain olisi sattunut, olisi syytökset voineet kohdistua kahvilaan, ei vanhempien puuttumattomuuteen. Silloin kyllä ajattelin mielessäni, että todella noloa, kun vanhemmat eivät vaarasta huolimatta viitsi komentaa lastaan.

  5. Kyllä vaaratilanteet on mun mielestä kans sellasia että pitää komentaa. Tässäkin on tietty se että me ihmiset nähdään niitä vaaranpaikkoja vähän eri paikoissa. 😀 mutta parempi tietty komentaa ”turhaan” kuin että sattuisi jotain. 🙂

  6. Mä olen aina tosi kiitollinen jos joku ohjaa mun lasta (joka on tosi vilkas). On huojentavaa kun ympärillä on aikuisia jotka välittävät myös mun lapsesta jos oma huomio on just kuopuksessa tai mun komennus ei mee perille. Mun mielestä ”koko kylä kasvattaa ” lasta paremmin kuin oma vanhempi yksinään. Tietenkin siirtämättä kasvatusvastuuta mitenkään pois lapsen omalta vanhemmalta. Tosin miten sitä itekin kokee sen muiden lasten ohjaamisen niin kiusallisena. Hyvä postaus ja keskustelunavaus! Kiitos 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta