Aina sä seurustelet

”Onko seurustelu sulle joku tapa vain vältellä yksinoloa?” Tuttu kysymys heille, jotka tuntuvat aina olevan parisuhteessa. Itse kuulun juuri näihin tyyppeihin.

Ajattelin kirjoitella tänään ajatuksia seurustelusta tai oikeastaan tiheästi seurustelusta. Aloitin seurustelun 15-vuotiaana ja nyt olen 25. Olen seurustelun aloittamisen jälkeen ollut parisuhteessa lähes taukoamatta; pisin tauko on 4kk. Aina päätin eron jälkeen että nyt sinkkuillaan vähintään vuosi ja löydetään se oma sisäinen feng shui ja bailataan aamuun asti vailla huolta huomisesta (ihan kuin sitä ei voisi tehdä jos on parisuhteessa?) Ajattelin että sitten vasta olisin kokonainen ja voisin asettua aloilleni.

Nykyään tuo ajatus on mielestäni hölmö. Mitä edes tarkoittaa kokonainen ja aloille asettuminen? Ei niin yhtään mitään! Olen sitä mieltä että jos parisuhde estää sua ”löytämästä” itseäsi, olet väärässä suhteessa. Oikeastaan kyseenalaistan myös koko itsensä löytämisen käsitteen. Ainakin itse koen välillä ”löytäneeni itseni” ja viikon päästä voi olla toinen tilanne. 😀 Ehkä jotkut supertasaiset persoonat kerran itsensä löydettyään eivät ikinä ole hukassa? Mun mielestä koko asia linkittyy sun elämäntilanteeseen; jos sulla on hirveä kriisi päällä niin tuskin omakaan olotila on tasainen ja toisinpäin.seurustelu seurustelu Mutta takaisin tähän taukoamattomaan seurusteluun. Joidenkin mielestä kyse on siitä, ettei osaa olla yksin. Itse olen tykännyt olla sinkku, mutta en ole väkipakolla siinä olotilassa pysynyt. Siinä ei ole mun mielestä ollut kuitenkaan mitään niin ihmeellistä, että olisin hyvän tyypin heittänyt sen takia menemään. Jos toisen kanssa on mukavampaa niin miksi pitäisi olla yksin? Sitten jos jonkun ajan päästä se yhdessäolo ei tunnu enää hyvältä, niin sitten ei enää olla yhdessä. Mun mielestä aika yksinkertaista, jollekin toiselle välttämättä ei.

Toinen asia jota tiheästi seurusteleva usein kuulee on ”Mä en ainakaan kelpuuta ketä vaan!”, Hieno juttu, ei kannatakaan. Usein kuitenkin tuntuu että ne ketkä tätä eniten toitottavat särkevät sydämensä kaikkein useiten. Tuntuu että tuolla lauseella jotenkin vihjaillaan että sinä se kelpuutat jokaisen kulman takaa ilmestyneen ihmistä muistuttavan olennon. Meillä on jokaisella oma mies- ja naismakumme ja toisen riman alitus voi olla toisen unelmakumppani.

seurustelu

seurusteluItselleni tärkeintä on persoona ja tietyt arvot. Mulla ei ole ikinä ollut mitään koulutus- tai muodikkuus kriteerejä. Ketä kiinnostaa millaiset kengät tyypillä on jos arvot eivät kohtaa? Moni sanoo ettei syty tyypistä, jolla on vaikka rumat vaatteet. Ymmärrän tämän. Silti en osaa siihen kovin vahvasti samaistua. Köh köh, vaikka itse olen aina niin viimeisen päälle (kirjoitan tätä nyt reikäiset mamikset jalassa).

Toiset on parisuhdeihmisiä, toiset ei. Toiset löytää seurustelukumppanin/aloittaa parisuhteen helposti ja toiset ei. Tiheästi seurustelu ei tarkoita ettei osaisi olla yksin tai ettei olisi mitään kriteerejä kumppanille. Harvoin seurustelu ei tarkoita ettei osaisi olla parisuhteessa tai ettei kelpuuttaisi ketään. Jokaisella on varmasti omat syynsä parisuhdestatukselleen eikä niitä tarvitse muille selitellä jos ei halua. 🙂

Onko tiheästi seurustelu mielestäsi merkki siitä ettei osaa olla yksin? Oletko itse ikisinkku vai parisuhdeihminen?

Paina mulle sydäntä jos tykkäsit tekstistä<3

Facebook & Instagram

Lue myös:

Näin onnistut valokuvissa x5! Työelämän ulkonäköpaineet – mitä voi vaatia? Lapselle säästäminen – kyllä vai ei? 5 syytä käydä pussikaljalla Kiihdytä aineenvaihduntaa x8 Parhaat bilebiisit x 15! Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen? Voiko nainen kosia? Kritiikki ei ole kateutta

Taru

15 vastausta artikkeliin “Aina sä seurustelet”

  1. Hyvää pohdintaa! Tästä saisi kyllä itsekin jutun juurta, koska kuulun päinvastaiseen ”kategoriaan” eli niihin ikisinkkuihin, jotka kerran sitoutuu niin sitoutuu sitten ikuisesti 😉 hehe…toi oli tosi hyvä pointti, että ”mulle ei kelpaa kuka vaan”-lausahdus, koska itse seurustelin ekaa kertaa ikinä vasta 19-vuotiaana ja haksahdin ihan väärään tyyppiin. Se siitä lausahduksesta siis. Myös seurustelua karttava voi ruveta seurustelemaan väärien tyyppien kanssa tai jopa hetken mielijohteesta. En kyllä koskaan ole tuota lausetta viljellytkään ja olen kyllä aina ymmärtänyt niitä ketkä haluaa seurustella. Tuli mieleen, että en kyllä luo kaverisuhteitakaan kovin helposti, että voisiko sillä olla joku yhteys. Ihmiset on vain niin erilaisia, ja jokainen seurustelee niin paljon kuin tykkää 😉

    • Kiva kuulla päinvastaista näkökulmaa. 😉 Niin totta tuokin! Voin kyllä kuvitella että harvoin seurustelevat kuulevat sitten vastaavasti sitä ”sulle ei kelpaa kukaan”-narinaa. 😀

  2. Mä meen ehkä siihen ikisinkkukategoriaan, oon nyt ollut 5 vuotta sinkkuna (olen kolmekymppinen). Itseäni ihmetyttää näissä ikiseurustelijoissa lähinnä se, että miten he aina pääsevät edellisestä suhteesta niin äkkiä yli? Mulla meni ainakin vuosi ennen kuin pystyin edes katselemaan muihin miehiin päin. Olen siis aina aiemminkin suhteiden välillä ollut vähintäänkin sen vuoden sinkkuna.
    Nyt olisin kyllä valmis suhteeseen koska sinkkuelämä kyllästyttää, mutta ei ole vain tullut tarpeeksi kiinnostavaa ihmistä vastaan. Ainakaan niin että molemmat olisivat kiinnostuneet toisistaan yhtäaikaa 🙂

  3. Mua ihmetyttää ikiseurustelijoista ainoastaan se, miksi on pakko seurustella, eikö riittäisi pelkkä säätäminen? Pitääkö suhteesta tehdä ns. ”virallisempi” samantien? Mulla on suvussa pari tällästä henkilöä, jotka tuo joka kerta uuden seurustelukumppanin suvun näytille, mutta ikinä näitä henkilöitä ei nähdä kahta kertaa. Siitä on itseasiassa tullut melko huvittavaa omasta mielestäni esitellä itsensä aina uudelleen :’D Enkä valitettavasti ota heidän seurustelukumppaneita ikinä tosissani… Tiedän että kaikilla ei suinkaan näin mene, mutta meidän suvussa tälläisiä tapauksia 🙂

    Olin itse ennen mielestäni ikisinkku. (tai nuorempana tuntui siltä) Säädin kyllä monien kanssa, mutten ikinä olisi vienyt heitä edes perheeni luo näytille, jos en olisi tiennyt suhteen kestävän. Sitten aloin ”virallisesti” seurustelemaan 19-vuotiaana miehen kanssa, jonka vein myös perheeni näytille ja suvun yhteisiin juhliin. Ja edelleen yhdessä tämän ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa, löytyy yhteinen omakotitalo ja lapsia. Ajattelen mieheni myös loppuelämän kumppanina, ajattelin näin alusta alkaen.

    Onneksi meitä löytyy moneen lähtöön ja kaikki tekee kuten parhaaksi näkevät 🙂

    • Kiitos kommentista! En osaa tuohon oikeastaan vastata, koska itselläni ei tällaisia lyhyitä suhteita ole ollut. Nykyisen mieheni vanhempani tapasivat kun olimme seurustelleet puoli vuotta. 🙂 Ehkä osa menee niin tunteiden mukaan että halutaan ”virallistaa” suhde heti eikä aikailla yhtään. 😀

    • Taisit Tiia itse vastata pohdintaasi viestisi lopussa: ”Ajattelen mieheni myös loppuelämän kumppanina, ajattelin näin alusta alkaen.” Mun on vaikea kuvitella, että kukaan alkaisi seurustella (ainakaan näin vanhemmalla iällä, 20v. paremmalla puolella) kenenkään kanssa, jos ei ajattelisi toista lopun elämän kumppanina. Siksi pelkkä säätäminen ei riitä. Ja jos suhde etenee nopeasti siihen pisteeseen, että tunteet ovat vahvoja ja tehdään jo samoja asioita kuin seurustellessa niin mikä erottaa suhteen seurustelusuhteesta, ts. mikä ero on tällaisella suhteella, jos sitä ei ole määritelty ja samalla suhteella ”virallisena” kun sitä kutsuu seurusteluksi? Eikö kyse ole vain semantiikasta? Tai pitäisikö himmailla ”varmistaakseen”, että sitten se kestää kun alkuun oon vaikeemmin tavotettavissa ja hyssyttelen ja kyseenalaistan? Mikä resepti se taas on mihinkään toimivaan! Mä en ole ikinä nähnyt säätämisessä mitään kivaa itselleni. Olen aina halunnut olla yhden miehen nainen ja rakastaa ja sitoutua lopun elämän. Olen kuitenkin käynyt läpi useamman suhteen ja siten seurustellut paljon. Jokaisen suhteen olen ottanut vakavasti, jokaista ajatellut lopullisena. Ei todella ole kivaa esitellä ”itseänsä uudelleen” ja aloittaa alusta. Tai esitellä uutta kumppania (tietenkin ylpeänä uudesta, mutta häpeissään siitä, ettei ole onnistunut edellisessä). Olen niin ikään saanut vastaavaa palautetta siitä, ettei suhteitani oteta vakavasti. Se on musertavaa ja syvästi haavoittavaa. Jos suhteesi on onnellinen ja kestää lopun elämää, olet onnekas. Toiset meistä joutuvat tahtomattaankin käydä läpi kivisemmän tien. Lopultakaan kukaan, et sinäkään Tiia, TIEDÄ että suhteesi kestää. Voit ainoastaan toivoa, tahtoa ja tehdä voitavasi sen eteen.

      • Kiitos kommentista! Vastaan tähän myös vaikkei suoraan minulle ollutkaan osoitettu. 🙂 Hyviä pointteja, kuten sanoitkin usein ”vanhemmalla” iässä suhteissa edetään nopeammin kuin nuorempana. Ehkä koetaan tietävänsä tarkemmin mitä haluaa ja ollaan valmiita sitoutumaan. 🙂 Ja totta, koskaan ei voi tietää kestääkö suhde.

      • Hei Jane! Eipä tässä maailmassa voi mitään ”tietää” varmaksi. Ei sitä kestääkö suhde kuolemaan asti tai sitä elätkö edes huomenna.

        Mulla on kaveripiirissä paljon yli 25 vuotiaita, jotka eivät ajattele seurustelukumppaneita lopun elämän kumppaneina. Enemmänkin tälläisiä ”katotaan nyt mitä tästä tulee” tyyppejä. Joten moneen lähtöön meitä on! Toivottavasti sinä löydät tämän lopun elämän kumppanin ja vältytte suuremmilta kivikkoisilta teiltä.

        Tuota aikaisempaa kommenttiani en tarkoittanut pahalla kenellekään, olivat vain omia pohdintojani 🙂

  4. Moikka, sun ajatukset on aika samanlaista kun mitä mun elämä on tähän mennessä ollu. 15-vuotiaasta saakka siis seurustellut muutaman eri miehen kanssa ja ikää nyt 25. Tällä hetkellä sinkkuilen, jota on nyt kestänyt pari kuukautta. Pisin sinkkukausi on kestänyt sen 5kk viimeisen 10vuoden sisällä. Omaa suhdehistoriaa analysoituani olen todennut ajautuvani suhteeseen ”ihan kivojen” miesten kanssa. Miesten jotka on herkkiä ja luotettavia ja kunnollisia mutta jotka ei saa suurempia viboja aikaan. Suhteen alussa oon jo yleensä ajatellut ettei tämä suhde ole loppuelämän suhde. Silti oon suhteessa pysynyt, koska kivempi kaksin ku yksin. Nyt kuitenkin oon kyseenalaistanut oman käyttäytymismallin ja tajunnu että suhteissa olen tähän mennessä tyytynyt. Mä tosiaan ansaitsen itsekin miehen, joka saa sukat pyörimään jalassa ja perhoset vatsassa. Ansaitsen muuta kun ”ihan kivan”, tiedä sitten kauan tällasen herra täydellisen etsimiseen menee mutta yritän välttää ihan kivoihin suhteisiin ajautumista koska ne ei kestä. Eron hetkellä yleensä olen jo käsitellyt eroa valmiiksi, joten uuteen suhteeseen hyppääminen on ollut nopeaa. No more!

    • Kiva kun kommentoit! Joo ei kannata ihan kivaan tyytyä, sitä sitten katkeroituu tai tulee ero jossain vaiheessa. Kannattaa rauhassa odotella sitä oikeaa tyyppiä. 🙂 Kivaa viikkoa sulle!

  5. Heips mulla olis kehitysehdotus tohon sydän-toimintoon liittyen! Saiskohan joku portaalissa koodattua sydämen myös postauksen alalaitaan kommentointikentän läheisyyteen? 😊 ainakaan kännykällä ei sellaista vielä näy. Ite ainakin käyttäisin tykkäystoimintoa useammin, kun se olis saatavilla postauksen lukemisen jälkeen heti! Mulla on tapana klikata kaikki haluamani postaukset omiin välilehtiin ja lukea ne peräjälkeen, enkä jaksa sit enään skrollailla takas sydän-painikkeen takia… Laiskaa ehkä, mutta kännykällä muutenkin joutuu skrollailemaan paljon että saa isot postaukset edes luettua 😂 Ylipäätäänkin toiminnallisinta olis noin, kun eihän sitä voi tietää postauksesta tykkäävänsä kun vasta luettuaan sen. 🙊

    Ja voinhan tässä samalla kertoa, että kiitti kivasta postauksesta! Tykkään erityisesti näistä sun pohdiskelevista postauksista, niin parisuhteeseen kun vanhemmuuteenkin liittyen 👌

    • Kiitos, välitin viestisi eteenpäin. Kiva kuulla, mahtavaa! 🙂 Mukavaa viikkoa sulle!

  6. Musta on taas kiehtovaa, että miten jotkut löytää vaan sellasia miehiä, jotka haluaa seurustella eikä säätää. 😀 Mulla oli nuorempana useampikin säätö, mutta kukaan ei koskaan halunnut mitään sen kummempaa. Aina se oli vaan sitä ihme hengailua aina muutama päivä viikossa, mutta se siitä. Ajattelin jo, että mussa on jotain vikaa, kun ei vaan natsaa yhteen sellasen kanssa, jonka kanssa vois alkaa tulevaisuuttakin miettiä ilman, että ne joutuu pakokauhun valtaan. 25-vuotiaana sitten löysin sellasen, ja nyt ollaan kolmatta vuotta yhdessä. Hänellä se oli alusta asti varmaa, että tässä ollaan kunnolla eikä leikitä.

    Toki nyt kun miettii, niin eihän siitä mitään olis edes tullu noiden aikaisempien kanssa, mutta huvittaa vaan miten erilaisia ihmisten kokemukset on suhderintamalla. 😀 Läheinen kaveri on juuri tuollainen ikiseurustelija, enkä vaan tiedä miten se siinä onnistu.

    • Kiva kun kommentoit! 🙂 Monesti olen kyllä kuullutkin että joidenkin on vaikea löytää sitoutumishaluista tyyppiä. Omalla kohdalla ei ole ollut tällaista ongelmaa; ehkä ne ketkä löytää kiinnostuu tietyntyyppisistä miehistä, en tiedä. 😀 Kiva kun oot löytänyt hyvän kumppanin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta