Oma kokemukseni sosionomiopinnoista

Koulujen yhteishaku lähestyy ja moni miettii pitäisikö hakea opiskelemaan ja jos niin mihin. Voi kuulkaa, ette tiedäkään miten monesti olen näitä ajatuksia elämäni aikana pyöritellyt..tästä aiheesta voisin kirjoittaa kenties ehkä romaanin, mutta tänään ajattelin postauksen muodossa kertoa omasta koulutuksestani jos joku siellä pähkäilee millaista se on. Olen siis opiskellut (muun muassa. :D) sosionomiksi Laurea ammattikorkeakoulussa. Aloitin sosionomiopinnot siellä tammikuussa 2012 ja valmistuin 2015 keväällä.

Ennen sitä opiskelin Metro-lehdestä bongaamallani matkailualan peruutuspaikalla ammattikoulussa, mutta aika nopeasti huomasin että se oli vain paniikkiratkaisu eikä oikeasti minun juttuni. Syksyn hauissa hain siis Laureaan. Ajattelin että sosionomiopinnot voisivat olla juttuni, koska viihdyn ihmisten parissa ja työllistymisnäkymät näyttivät hyviltä ja monipuolisilta. Lisäintoa hakemiseen sain kun luin luovien menetelmien linjasta. Siitä kerron lisää tuonnempana.

Sosiosomiopinnot Hakuprosessi kouluun oli aika helppo. Ennakkomateriaalina oli muutamakymmensivuinen pruju, joka oli helppolukuista tekstiä sosiaalialan eettisestä puolesta. Opin sen lähes ulkoa ja se menikin kokeissa nappiin. Toisessa osuudessa oli parin kanssa työskentelyä; haastattelu, keskustelua sekä draamallinen esitys, jossa oli eettinen ongelma. Vaikka minulla ja parillani oli hieman eri käsitys siitä milloin esitys loppui, osuus meni hyvin sillä tässä tehtävässä he katsoivat vain kommunikointi- ja yhteistyötaitoja. Homma meni siis nappiin; sain lähes täydet pisteet kokeesta ja pääsin sisään.

Opiskelumme oli aika erilaista kuin mitä voisi sosiomoniopinnoissa olettaa; koska olin luovalla linjalla, siellä painotettiin ryhmässä toimimista ja luovien menetelmien soveltamista. Lisäksi opiskelujemme painotus oli luovissa aineissa. Vaihtoehtoja oli neljä; draama, musiikki, kuva ja liikunta. Näistä valittiin kaksi. Ennen valintaa saimme kuitenkin ”maistiaiset” jokaisesta aineesta.

Itse päädyin draamaan ja musiikkiin. Draamasta tykkäsin; aika paljon samanlaisia harjoituksia kuin teatterissa. Improvisointia, näyttelemistä, psykodraamaa yms. Välillä sitä ihan unohti että mitäs tässä oltiinkaan opiskelemassa. Kaikkien mieleen luova linja ei ollut ja pari vaihtoi aika nopeasti normilinjalle, jossa opiskelu oli käsittääkseni enemmän ”koulumaista”. Musiikista en tykännyt; tuntui turhauttavalta että kaikki harjoitukset oli kohdennettu lapsia varten, vaikka myös aikuisten kanssa musiikkia voisi hyödyntää ties miten paljon. Paras osuus olikin musiikin terapeuttisuus-opintojakso. Normilinjalaiset pystyivät myös valitsemaan luovia aineita niin halutessaan. sosionomiopinnotLaureassa opiskellaan todella paljon ryhmätöiden ja erilaisten projektien muodossa. Tykkäsin Laurean opetustavasta; projektit ja ryhmätyöt opettivat työelämässä tarpeellisia taitoja ja kouluaikana oli myös mahdollista luoda työllistymisen kannalta tärkeitä työelämäkontakteja. Se opetti itsenäisyyttä ja vastuunottoa omasta oppimisesta, mikä oli minusta hyvä juttu.

Sosionomiopinnot olivat mielestäni helppoja verrattuna lukioon. Odotin paljon pahempaa. Lähes kaikki tentit olivat parin kanssa- tai ryhmässä tehtäviä, mikä helpotti suuresti. Kun pääsi keskustelemaan tenttialueen aiheesta muiden kanssa, mieleen tuli paljon enemmän asiaa kuin jos niitä olisi yksinään pähkäillyt. Siellä oltiin minusta asian ytimessä; tentti on oppimistilanne. Näistä tenteistä opinkin paljon ja muistan asioita vieläkin sieltä. Sen sijaan lukion tenteissä olin aivan kusessa ja pänttäsin hikihatussa asioita ulkoa, enkä tentin jälkeen muistanut mitään. Jokainen oppii eri tavalla ja itselleni sopi kyllä hyvin tällainen soveltavampi tapa. sosionomiopinnotVaikeinta koulussa oli mielestäni opinnäytetyössä alkuun pääseminen, sillä alussa kaikki tuntui hieman sekavalta. Vaikean alun jälkeen se lähti rullaamaan ja homma oli paketissa hyvään aikaan. Vaihtoehtoina oli tehdä toiminnallinen opinnäytetyö, jossa teoriaosuus oli pienempi; osa opparista koostui opiskelijoiden vetämien toimintojen raportoinnista. Itse tein parini kanssa toiminnallisen opinnäytetyön. Toinen vaihtoehto oli perinteisempi tutkimus.

sosionomiopinnot
Kuvat: Pexels.com

Laureassa painotettiin eniten sitä sosionomin ammattiin kasvamista, ei niinkään niitä lakipykäliä tai nippelitietoa. Tämä on minusta ihan hyvä lähestymistapa. Nippelitiedot oppii myöhemminkin, mutta niin kasvaa ammattiinkin. Riippuu varmaan ihmisestä kumpi on parempi lähtökohta. Koulutuksessa keskityttiin myös aika paljon ryhmien ohjaamiseen; yksilötyöhön olisi voitu mielestäni keskittyä enemmän. Suosittelen siis Laurean luovaa sosionomi-linjaa, jos sinua kiinnostaa ryhmien ohjaaminen ja luovien menetelmien soveltaminen sosionomin työssä.

Omalta osaltani opinnoista jäi päällimmäisenä käteen sellainen tietynlainen suhtautuminen ihmisiin ja elämään; suvaitsevainen ja ymmärtäväinen. Noissa opinnoissa kyllä avartuu oma maailmankuva ja tulee sallivampi asenne erilaisuutta kohtaan. Se on mielestäni kullanarvoista. Opin myös paljon sosiaalisia taitoja, joita pidän työelämässäkin nykyään todella tärkeinä. Tottakai tuli opittua myös paljon muutakin mutta jos pitäisi kiteyttää päällimmäisiksi jääneet opit niin ne ovat nuo.

Sanon tähän loppuun vielä etten tiedä onko Laureassa linjaukset muuttuneet ja ovatko nämä minun kokemukseni enää ajankohtaisia. Kannattaa siis itse ottaa asiasta selvää, mikäli aihe kiinnostaa.

Tuliko mieleen kysyttävää? Vastaan mielelläni. 🙂

Facebook & Instagram

Lue myös:

Täydellisen elämän suorittaminen

Hyvää mieltä ja ihania ajatuksia

Milloin lapsi päiväkotiin?

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta