Synnytys ilman epiduraalia

Synnytys ilman epiduraalia, millaista se oli? Päätin kirjoittaa hieman kokemuksiani synnytyksen kivunlievityksen suhteen, sillä itse raskauden loppuvaiheessa luin kauhulla ja mielenkiinnolla synnytyskertomuksia ja kokemuksia kivunlievityksestä.

Ennen kuin olin lukenut paljoakaan, pidin itsestäänselvänä että otan epiduraalipuudutuksen. Kaikki tuntuivat suosittelevan sitä ja ne harvat, jotka syystä tai toisesta, eivät olleet saaneet kyseistä puudutusta kertoivat synnytyksen olleen järkyttävän kivuliasta.

Luin epiduraalipuudutuksesta ja myös muista puudutteista, sillä halusin tietää miten puudutteet ja lääkkeet annetaan, mitä hyötyjä ja haittoja niillä on ja mitä riskejä ne sisältävät. Luin, että epiduraali pistetään piikillä selkänikamien väliin selkäytimeen. Mielestäni ajatus kuulosti inhottavalta ja pelkäsin etten pystyisi olemaan paikallani.

Myös ajatus pitkään kestävästä päänsärystä ja raajojen puutumisesta tuntui ahdistavalta. Tieto sivuvaikutuksista, sai minut ajattelemaan, että synnytys ilman epiduraalia voisi olla hyvä vaihtoehto.

synnytys ilman epiduraaliaKun supistukset viisi päivää ennen laskettua aikaa alkoivat, menimme aamupäivällä Naistenklinikalle. Minulle sanottiin, että voimme mennä pariksi tunniksi kävelylle ja tulla sitten takaisin. Palasimme kuitenkin jo puolen tunnin päästä, koska ei tehnyt mieli kivun takia kävellä. Päästyämme synnytyssaliin sanoin, etten halua epiduraalia. Sovimme kätilön kanssa kuitenkin, että tarpeen vaatiessa epiduraalikin on vaihtoehto.

Kivunlievitykseen kokeiltiin muita keinoja ja mielestäni toimivia olivat:

  • Ilokaasu, jota tulikin vedeltyä sen verran paljon, että jossain vaiheessa kätilöt ottivat sen pois, kun höpötin ihan ihme juttuja.
  • TENS-laite auttoi paljon alaselän paineeseen. TENS-laite lähettää sähköimpulsseja kehoon, selkään laitettujen elektrodilappujen kautta. Tehoa säädetään käteen sopivalla ”kaukosäätimellä”.
  • Lämmin suihku. Suihku lievitti supistuskipuja mielestäni tosi hyvin. Harmi ettei siellä voinut loputtomiin asti suihkutella.

synnytys ilman epiduraaliaLopuksi olisin halunnut paraservikaalipuudutuksen, mutta sitä ei ehditty laittaa, enkä muutenkaan pystynyt olemaan paikallani, jotta se olisi saatu laitettua. Sain siis pudendaalipuudutuksen, jonka tehoa on vaikea arvioida. Supistuksiinhan se ei autakaan vaan ponnistuskipuun. Siinä vaiheessa kun kipu oli kaikkein kovinta, epiduraalipuuduksen antaminen olisi ollut jo liian myöhäistäkin.

Jälkeenpäin voin sanoa, että kyllähän se sattui vietävästi, mutta ei minulle mitään traumoja jäänyt. Miehelle sen sijaan ehkä lievät, haha.

Toki mieluummin olisin ottanut kivuttomamman synnytyksen, mutta en uskaltanut puudutusta ottaa niin minkäs teet. Koen, että minua auttoi kivun sietämisessä se, että tiesin sen kuuluvan asiaan ja että en kuole siihen. Synnytyksen jälkeen olo oli kuitenkin lähes kivuton ja pystyin itse ihan helposti liikkumaan.

Onko siellä joku, joka olisi kokenut synnytyksen sekä epiduraalin kanssa että ilman? Oliko synnytys ilman epiduraalia mielestäsi kamala kokemus?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Toiseen ihastuminen – parisuhteen loppu?Ankea, seksitön avioliittoVihkisormukseen tuli reikä! Painoindeksi on hölmö keksintöVaraudu näihin kysymyksiin synnytyksen jälkeen!IhQ Teinikuvahaaste Voiko nainen kosia?Viimeistään 25-vuotiaana pitää ostaa ryppyvoide ”Ei siivota, leikitään vaan halihippaa” – Tarvitseeko sotkua sietää lapsiperheessä? Mitä opin synnytyksestä x 9

Taru

7 vastausta artikkeliin “Synnytys ilman epiduraalia”

  1. Mä en tiennyt oikeastaan mitään puudutuksista ennen kuin tilanne oli jo päällä. Olin jotenkin siinä uskossa, että neuvolassa kerrotaan niistä, mutta olisi pitänyt tietenkin itse ottaa asioista selvää. Kun sitten synnärille lähdettiin olin jo niin kovissa kivuissa, ja muutenkin jo melkein valmiina ponnistamaan, että päätökset piti tehdä nopeasti. En pystynyt yhtään olemaan rentona, ja koko ajan jännitin vain hartioita, niin päädyin epiduraaliin. Jos olisin lukenut kyseisestä puudutuksesta etukäteen, olisin varmaan saattanut harkita kauemmin, tai kieltäytyä. Epiduraalin kanssa synnytys oli kuitenkin suht mukavaa (jos niin voi sanoa). Sivuoireina tuli alakropan puutuminen, mikä hankaloitti vessassa käyntiä, mutta puudutus lakkasi melko nopeaan 🙂

  2. Joo mä olin se go with the flow tyyppi 😉 en oikeastaan ees halunnut tietää synnyttämisestä, mutta puuduttamisesta olis ollut todellakin hyvä tietää. Isosisko veti kanssa ilman puudutuksia, ja kuulema ”ihan hyvin” kesti. Kai meidät on luotu kestämään se kipu. Nostan kyllä hattua sulle, että kestit ilman epiduraalia! Wau!

  3. Synnytin ilman epiduraalia tai mitään muutakaan lääkitystä. Etukäteen pelkäsin lähinnä sitä, että liikkumistani rajoitettaisiin epiduraalin vuoksi. En halunnut olla ”sänkyyn sidottu”. Lisäksi olin kuullut että lapsi ei välttämättä olisi yhtä virkeä syntyessään kuin ilman epiduraalia. Mitään varsinaista vaaraa tietenkään ei vauvalle pitäisi epistä olla.

    Minulla ei ollut synnytyssuunnitelmaa eikä niitä asuinmaassani edes kai juuri kysellä. Sairaalaan saavuttuamme kerroin kätilöille, että toivon mahdollisimman vähäistä puuttumista, mutta olevani tarvittaessa täysin avoin kaikille kivunlievitysvaihtoehdoille, myös epiduraalille. Kyseisessä sairaalassa ei käytetä lainkaan ilokaasua, joten minulle tarjottiin lämpimiä kauratyynyjä sekä mahdollisuus liikkua vapaasti ympäri huonetta. Sekä mahdollisuus ammeeseen.

    Kävely ja supistusten läpi hengittely auttoi hyvin. Kätilö oli huoneessa koko synnytyksen ajan ja antoi minun ja mieheni pyöriä rauhassa ympyrää. Kuulin vain jossain vaiheessa hänen sanovan harjoittelijalle, että synnyttäjä osaa hienosti hengittää kivun pois ja että kaikki on hyvin.

    Aikani vaellettuani tartuin tarjoukseen ammeesta. Vesi rentoutti ja pidensi supistuksien välejä, joten sain hetken levähtää. Supistukset olivat kuitenkin entistä rajumpia. Kätilön mukaan välien piteneminen ja intensiteetin nousu on tyypillinen reaktio ammeeseen.

    Lopulta olo kävi todella tukalaksi ja supistukset tuntuivat siltä että menetän kontrollin kropastani. Oli pakko päästä pois ammeesta holtittomasti kellumasta. Tuntui siltä, että en pysty tähän kaikkeen. Olin todella uupunut, en juurikaan kipuileva. Vihjailin silti kivunlievityksestä toiveenani pieni lepohetki, mutta kätilö vain totesi lempeän jämptisti, että pärjään hienosti. Kätilöt ohjasivat minut sängylle ja käskivät ponnistamaan mikäli siltä tuntuu. Ponnistusvaihe tuntui kestävän ikuisuuden. Lopun kipu oli repivää ja polttavaa, ei mitenkään ylitsepääsemätöntä. Mutta kyllä sen tunsi, että pari tikkiä olisi tiedossa. Myös istukan syntyminen kirveli. Tikkaamista varten laitettiin puuduttavaa suihketta, joten se ei ollut mitenkään erityisen ikävä kokemus.

    Vauva voi koko synnytyksen ajan todella hyvin. Käyrää otettiin vartin välein ja kätilöt kehuivat kovasti reipasta vauvaa, jonka sykkeet nakuttivat kuin metronomi. Lapsi syntyi täysin pistein tyytyväisenä ja virkeänä.

    Itse pääsin nopeasti jaloilleni enkä ollut mitenkään erityisen kipeä potilashotellissa oleillessamme. Pystyin istumaan ja kävelemään rauhallisesti hotelliaamiaiselle.

    Synnytykseni eteni helposti ja suoraviivaisesti. Ensimmäiset supistukset alkoivat aamu viiden jälkeen ja lapsi syntyi ennen ilta yhtätoista. Uskon että tämä kaikki mahdollisti lääkettömän synnytyksen ja nopean toipumisen niin itselleni kuin vauvallekin. Mikäli synnytys olisi pitkittynyt, tai olisi tullut jotain komplikaatioita, olisin ehdottomasti ottanut epiduraalin. En millään olisi jaksanut vaikkapa useamman vuorokauden synnytystä ilman mitään lääkkeellistä apua. Mikäli kivut olisivat olleet kovemmat tai lapsen jatkuvan monitoroinnin tarve olisi estänyt vapaan liikkumisen, olisin myös varmasti kaivannut puudutteita.

    Hienosti siis pärjää ilmankin, jos kaikki menee ns. hyvin, mutta en kyllä mitenkään älyttömän innokkaasti lähtisi epiduraalia välttelemään, jos rupeaa näyttämään siltä, että siitä voisi olla hyötyä. Synnyttäjät ja synnytykset ovat kaikki erilaisia, joten oikeata tai väärää tapaa synnyttää ei ole.

  4. Mä luulin että haluan todellakin epiduraalin mutta ei sitä ehditty laittamaan . Synnytykset on menneet niin hyvin ilman ja ihanat muistot molemmista kerroista. Ihmiset on erilaisia, mutta mä en ainakaan koe tarvitsevani epiduraalia!

  5. Mulla oli eka synnytys ihan normaali ja otin epiduraalin, koska pääsin saliin vasta sen verran myöhään, että ilokaasusta ei ollut enää hyötyä (paitsi mun miehelle, joka sitä kokeili siinä ”sivussa” 🙂 ). Sain epiduraalin avulla levättyä hetken, ennen kuin aloin ponnistamaan. Se sattui ihan hel…tin paljon ja epiduraali ilmeisesti hidasti supistuksia niin että piti tehdä tosi raivokkaita ponnistuksia että saatiin vauva turvallisesti syntymään. Toka synnytys oli niin nopea, että ei päästy eteistä pidemmälle (!!) ja vaikka teki toooosi kipeää, niin näin jälkikäteen sanoisin että helpommalla pääsin ilman epiduraalia, kun tiesi jotenkin luonnostaan millon pitää ponnistaa (vastoin kuin epiduraalin kanssa). Vaikka toka syntyikin kiireessä kotiin, niin mulle jäi siitä jotenkin parempi, kivuttomampi ja voimaannuttavampi (!!) fiilis.

  6. Mä toivoin epiduraalia esikoisen synnytyksessä etukäteen, mutta kun sen aika olisi ollut, olin ilokaasusta niin sekaisin etten tajunnut kätilöä muistuttaa. Jäi saamatta ja harmittamaan, 8-9h ilokaasun haukkomisen jälkeen ei sekään enään auttanut ja oli ponnistettava käytännössä ilman puudutteita.
    Jostain luin ettei epiduraalia suositella uudelleensynnyttäjille/harva uudelleensynnyttäjä sitä haluaa. Itse aion suorastaan vaatia.

    • Kiitos kommentista! Mun muistaakseni tokassa synntyksessä suositellaan spinaalipuudutusta – vaikuttaa vissiin aika samanlailla kuin epiduraali, mutta vaikutus alkaa nopeammin. Varmaan sen takia, että ehtii vaikuttamaan kun toka lapsi syntyy yleensä nopeammin. 🙂 Jos joskus vielä synnytän niin en varmaan taaskaan uskalla puudutusta ottaa, niin ei auta kuin kärsiä. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta