Täyslaidallinen tunteita

blackandwhite (1 of 1).jpgViime viikolla koin pahaa mieltä eräästä asiasta. Kun olin saanut itkeä ja puhua huonoista fiiliksistä, olo helpotti heti. Hetken päästä olin jo hyväntuulinen ja ihmettelin, miksi otin äsken asiat niin raskaasti. Mietin asiaa ja olenkin varma, että kaikkien omien tunteiden salliminen ja ulospäästäminen helpottaa. Onhan se parempi kuin jättää se fiilis sisällensä muhimaan. Pääsenkin usein todella nopeasti takaisin hyvään fiilikseen. Jos taas yrittäisin estellä tunteitani, varmasti huono fiilis jäisi kalvamaan.

blackandwhite4 (1 of 1).jpgSen vuoksi tunteiden näyttämistä ei kannata hävetä; sen nopeammin oloni on aina helpottanut mitä nopeammin annan tunteiden tulla ulos. Jälkeenpäin mietittynä, olen aina päässyt nopeasti elämässä eteenpäin vaikeissa tilanteissa, koska olen puhunut tunteistani ja antanut itselleni luvan olla ”romuna.” En ymmärrä miksi pitäisi esittää ettei tunnu missään, mitä siitä kukaan hyötyy?

Kun ryven huonoissa fiiliksissä jonkun aikaa, huomaankin hetken päästä, että olo on parempi ja elämä jatkuu. Ei huvitakaan enää rypeä itsesäälissä jos siihen on oikein lupa. 😀 Jos taas yritän pitää huonot fiilikset sisälläni, koko ajan on huono olo; joku kalvaa. Se varjostaa elämää pitkäaikaisesti ja ”romahdus” on edessä ennemmin tai myöhemmin. Parempi siis vain antaa tulla täyslaidallinen tunteita heti kun tuntuu siltä.

Joskus olen tuntenut itseni lapselliseksi draamaqueeniksi kun itseä harmittaa joku asia, joka isossa mittakaavassa on pieni. Mutta miksi sitä fiilistä pitäisi naamioida pienemmäksi? Tekisikö se minusta omissa silmissäni jotenkin paremman ja vahvemman? Tai muiden silmissä? Höpö höpö. Ihan samanlailla se tunne olisi minussa, vaikka pitäisin sen sisälläni. Sitäpaitsi, aina jollain on asiat huonommin kuin sinulla, se ei silti tarkoita ettei saisi joskus harmittaa ja surettaa.

blackandwhite5 (1 of 1).jpgTunteet ovat aina aitoja sellaisina kuin ne ovat, eikä kenenkään tunne voi mielestäni olla pikkumainen tai väärä. Kaikki ne ovat sallittuja ja oikeita. On varmasti paljon helpompaa olla mukava ja hyvä ihminen jos ei tarvitse peitellä omia fiiliksiä. Tunteita ei ole myöskään pakko näyttää muille jos ei halua, voi niitä käsitellä myös yksin, kunhan päästää tunteet ulos. Millä lailla te käsittelette vaikeita tunteita? Annatteko niiden tulla pois kenties kun olette yksin, näytättekö ne muillekin vai onko niitä vaikea myöntää edes itselle? Pahoittelut muuten, jostain kumman syystä tämä teksti tulee yhteen pötköön, vaikka luonnoksissa näyttää normaalilta. 😀

Seuraa Facebook & Instagram

Lue myös:

Voit olla räväkkä olematta töykeä

Lifestyleblogimainen-avautuminen

Pitää olla jotain mistä ottaa kiinni

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta