Hoitovirheet – kenellä on vastuu?

7 (1 of 1).jpgSuomen terveydenhuoltoa kehutaan ulkomailla asti. Tänne muuttaa ihmisiä hyvien lääkäreiden ja sairaaloiden vuoksi. Suomessa on osaavaa väkeä ja monessa maassa on asiat paljon huonommalla tolalla. Valitettavasti virheitä tapahtuu täälläkin ja kaikkia niitä ei pystytä estämään. Veikkaan että suurin osa johtuu kiireestä ja resurssipulasta. Siksi minua suorastaan kammottaakin aina jos terveydenhuollossa ja hyvinvoinnissa ”säästetään”. Faktahan on se, että nämä ”säästämiset” tulevat yhteiskunnalle entistäkin kalliimmaksi ajan saatossa.

8 (1 of 1).jpgLäheisten hoidon kohdalla on sattunut monia virheitä, joista ei ole onneksi koitunut mitään pysyviä haittoja. Muun muassa näytteitä on mennyt pilalle pöydälle unohtumisen ja väärään putkeen laittamisen takia jonka vuoksi diagnoosi ja oikean hoidon saaminen viivästyi, ajanvarauskirjeitä on jäänyt tulematta moneen kertaan, vääriä ohjeita ennen toimenpidettä lähetetty, lääkeannokset laskettu väärin, soittoaikana ei ole soitettukaan, osaston vierailusäännöistä ei ole pidetty kiinni, vaikka seinillä oli kiellot tartuntatautien takia.

Ymmärrän että virheitä sattuu, mutta ihmeellisintä tässä on asenne. Harvoin kukaan pahoittelee virheitä, aivan kuin he haluaisivat ettei kukaan edes huomaisi niitä. Virheet ovat muutenkin tarpeeksi inhottavia, mutta se ettei omia mokia pyydetä anteeksi ei ainakaan lisää luottamusta. Nämä tapaukset ovat horjuttaneet luottamustani terveydenhuoltoon. Inhottavaa on ettei terveydenhuollon henkilökunta resurssipulalle mitään mahda. Asenteelle voi onneksi tehdä jotain.

df5 (1 of 1).jpgNämä eivät ole vakavimmasta päästä, onneksi. Muiden kohdalle niitä vakavampiakin hoitovirheitä on sattunut.  THL:n arvion mukaan Suomessa hoitovirheisiin kuolee vuosittain 700-1700 ihmistä ja niistä tulee yhteiskunnalle miljardilasku. Juttu on vuodelta 2013, nykytilannetta en tiedä. Tämäkö sitten säästää yhteiskunnan varoja? Puhumattakaan hoitovirheisiin kuolleista ihmisistä. Miltä heidän läheisistään tuntuu? Minusta tuo kuulostaa aika isolta määrältä; tuon jutun mukaan enemmän kuin liikenteessä kuolleiden määrä. Tässä toinen erittäin surullinen tarina. Tuon jutun mukaan vuonna 2015 suomalaiset kantelivat Potilasvahinkokeskukseen enemmän kuin koskaan.

Jos vien lapseni lääkärille tai menen itse, selitän todella huolellisesti kaiken, kyselen ja varmistelen. Jos kyseessä on oman lapsen hyvinvointi, tulen aivan raivostuneeksi jos huomaan ettei minua kuunnella. Inhoan sitä avuttomuuden tunnetta, kun et itse voi tehdä mitään asioiden hoitumiseksi.

7 (1 of 1)-2.jpgHaluan vain herättää keskustelua siitä, mitä kaikkea voi laittaa kiireen ja resurssipulan piikkiin? Milloin se on huolimattomuutta? Millaisia virheitä voidaan sallia ilman että siitä koituu seuraamuksia? Välillä tuntuu että ihmisillä ei ole motivaatiota toimia huolellisesti, koska virheistä ei tule mitään seuraamuksia. Toisaalta en usko että pelottelulla sanktioista saisi myöskään hyvää tulosta aikaan. Sitä tässä pohdinkin että mikä olisi paras ratkaisu. Kun en tiedä. Uskon että asiaa auttaisi myös selkeä protokolla, jonka mukaan mennään. Jos moni asia olisi tarkasti säänneltyä, ei huolimattomuus sähellyksiä sattuisi. En tietenkään elä sairaalaympäristön arkea ja tiedän että homma on varmasti liian kiireistä ja rankkaa. Mutta silti, missä menee raja?

Millaisia kokemuksia teillä on terveydenhuollosta?

Lue myös:

Lääkärin sosiaalisten taitojen puute

Kun lääkäri on väärässä

Sepelvaltimotauti diagnoosi 25-vuotiaana

***

Finnish health care is praised far abroad. Still mistakes happen here also and I’m sure that big part of those mistakes happen because the lack of resources. Mistakes happen and it’s natural. But I’ve seen so many health care mistakes lately that I’ve only wondering, what kind on mistakes you have to accept? Could it be carelessness too? Or because there’s no consequences after mistakes? Should it be?

What do you think?

Taru

5 vastausta artikkeliin “Hoitovirheet – kenellä on vastuu?”

  1. Itse sairaanhoitajana voin kertoa että olen pari kertaa töissä mokannut ja molempina kertoina on potilaita ollut ns. ”ylipaikoilla” eli jos potilaspaikkoja on 12 potilaita onkin ollut 15 ja päivä on ollut todella hektinen. Monta kotiutusta, monta sisäänottoa ja puhelin on soinut taukoamatta. Esimerkiksi jos olen lääkejaossa (vien potilaille lääkkeitä) ja puhelin soi kesken kaiken ja siihen vastaa katkeaa ajatus täysin ja sattuu helposti virheitä. Sitten taas kovassa kiireessä unohtuu huomioida esim hiljaisemman potilaan yleistilan lasku, joka saattaa johtaa vakaviin seurauksiin. Omasta mielestäni vakavasti potilasturvallisuutta vaarantavaa mokaa ei saa sattua kovankaan kiireen keskellä. Esimerkiksi jos hoitaja antaa potilaalle morfiinia 2ml sijaan 20ml, ei mielestäni mikään kiire ja stressi voi selittää noin pahaa mokaa, sillä jo ruiskut ovat täysin eri kokoiset.

    • Kiitos kommentista! Voin kuvitella, varmasti ajatus katkeaa jos jatkuvasti työ keskeytyy. :/ Tosi harmillista kaikkien kannalta, niin työntekijöiden kuin potilaiden.

  2. Vastavalmistunut sairaanhoitaja tässä hei. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, etten yhtäkään tahallisen huolimattomuuden takia tapahtunutta hoitovirhettä ole todistanut. Resurssipula on pahin ja oleellisin riski niiden toteutumiselle, liian vähän hoitajia suhteessa potilaisiin on tilanne, jolle hoitaja ei voi mitään. Silloin toimitaan kiiressä juosten niin hyvin kuin vain kyetään. Aina jää joitain mitä olisin voinut tehdä paremmin, ja pahimmissa tapuksissa jotain jota olisi pitänyt tehdä, jää tekemättä. Silloin ollaan oltu kiinni jossakin toisessa akuutissa paikassa. En usko että kyseessä on motivaation tai sanktiotta jättämisen puute, sillä ihmisinä joka ikinen hoitaja minkä tahansa virheen jälkeen tuntee mieletöntä syyllisyyttä ja katumusta. Osastoilla on myös yleensä säännöllinen protokolla jonka mukaan toimitaan. Tietenkin osastosta riippuen riippuu miten hyvin näistä on informoitu ja miten ne toimivat. Yleensä kiire on pahin huolimattomuuksien aiheuttaja. Sitten on myöskin hoitajia, joiden olisi pitänyt mennä soveltuvuustestien kautta ennen opiskeluja. Liian monille hoitoala on viimeinen vaihtoehto, jos yliopistolla mikään ei ole houkuttanut. Niin monta eri silmää huomaa virheet ja liian monen ihmisen läpi virheet kulkevat, mutta koskaan ikinä en ole todistanut kenenkään tahallisesti aiheuttavan potilaalle vahinkoa. Summa summarun, resurssit, niihin tulee vaikuttaa, samoin kuin soveltuvuuskokeisiin sairaanhoitajakouluun hakiessa.

    • Kiitos kommentista! Juu olen samaa mieltä että kiireestä ja resurssipulasta varmasti johtuu suurin osa virheistä. Tietokaan ei kulje niin hyvin jos pitää jatkuvasti kiireessä toimia.

  3. Itse hoitovirheen tehneenä en usko että kukaan tahalleen tekisi virheitä tai olisi huolimaton koska rangaistuksia ei tule.

    Itse olen virhettäni asianosaisilta pyytänyt ja saanut anteeksi ja moneen kertaan olen heidän kanssaan asiasta puhunut.

    Mutta vaikka asia on selvitetty ja tapahtumasta on jo joitakin vuosia aikaa, en ole itselleni anteeksi antanut.
    Syyllisyys mitä edelleen tunnen on voimakas. Itsesyytökset olivat ja ovat edelleen suuret.

    Seuraamuksia tai ”rangaistusta” virheestä ei tullut. Mutta itseäni olen rankaissut paljon ja edelleen rankaisen.

    En usko että kukaan tälläistä taakkaa haluaa kantaakseen. Koska luulen sen jollakin tasolla olevan elinikäinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta