Toisenlainen tarina ulkomaille muutosta

Ampleside2 (1 of 1).jpg”Haluaisin pakata vain laukkuni ja lähteä kauas täältä.”, ”Olisi niin siistiä vain irtisanoutua työstä, myydä koko omaisuus ja lähteä ulkomaille!” Matkustaminen ja ulkomaille muutto on in. Se näkyy pelkästään jo somekanavia seuraamalla; Instagram on täynnä kauniita kuvia vesiputouksista, valkeista hiekkarannoista ja ruskettuneista ihmisistä. Bloggarit hehkuttavat Dubaita minkä kerkiävät (mitä en suoraan sanottuna ymmärrä laisinkaan), ihmiset muuttavat ulkomaille ja menevät vaihto-opiskelemaan. Lauseet, kuten ”Matkailu avartaa” ja ”Mieluummin omistan paljon kokemuksia kuin kerään maallista materiaa.” sekä ”Elä, uskalla lähteä, mene ja koe!” ovat tuttuja matkailusta puhuttaessa.

Täytyyhän se myöntää. Matkailu on minustakin ihanaa, mutta kyllä kotiin on aina ollut kiva palata. Muistan kun kahdeksantoistavuotiaana erosin ensimmäisestä parisuhteestani ja silloin moni tuttu oli juuri lähtenyt kielikurssille tai vaihtoon ulkomaille. Minäkin siis hetken mielijohteesta päätin hakea hotelliin töihin Englantiin neljäksi kuukaudeksi. Eihän minua pidätellyt täällä mikään, paitsi työ Mäkkärin keittiössä ja kavereiden kanssa remuaminen yöelämässä. Ylläys oli suuri kun viikon päästä hakemuksen lähettämisestä tuli soitto järjestöltä, jonka kautta olin hakenut Englantiin töihin: Meillä olisi sinulle paikka, lähtö olisi ensi viikolla.

Ampleside1 (1 of 1).jpg

Ampleside6 (1 of 1).jpgHups mitä tuli tehtyä, ajattelin. En uskonut että saisin paikan niin pian. Päätös piti tehdä aika nopeasti, mutta minä halusin olla rohkea maailmanmatkaaja ja kokea, nähdä ja elää! Olinhan nuori, villi ja vapaa. Kukapa nyt haluaisi olla epäspontaani pelkuri joka jättäisi elämänsä tilaisuuden käyttämättä. Olin jutellut kavereiden ja tuttujen kanssa eikä kukaan, toistan ei kukaan katunut ulkomaille lähtöä. Moni tosin masentui jollain tapaa hieman kotiinpalun jälkeen; ehkä täällä oli niin paljon tylsempää? Silti kaikki suosittelivat lähtemistä, jopa ylihuolehtiva äitini joka shoppaili minulle apteekin tyhjäksi että tyttö varmasti selviää maailmalla.

Irtisanouduin siis työstäni ja lähdin Englantiin. Vanhempani buukkasivat samalla itselleen viikon loman Amblesideen – paikkaan johon itsekin olin menossa. Kai vanhempani halusivat varmistaa etten ole menossa jonkun mielipuolen kotiorjaksi. Ja olihan se nyt mukavaa että vanhemmat olivat mukana, minua nimittäin jännitti aika paljon. Vanhempani majoittuivat hotelliin, joka oli jonkin matkan päässä.

Ampleside7 (1 of 1).jpgPäivä koitti ja lensimme Englantiin. Perillä minut haki juna-asemalta nainen, joka miehensä kanssa omisti hotellin johon olin menossa töihin. Asuin aivan hotellin vieressä talossa, neljän muun työntekijän kanssa. Yksi oli Bulgariasta, pari muistaakseni Romaniasta ja yksi Turkista. Alusta alkaen tunsin etten sopinut joukkoon; muut olivat minua vanhempia ja asuneet yhdessä jo ainakin vuoden. Yritin tutustua heihin, mutta en kokenut saavani vastakaikua. He eivät jutelleet kanssani eivätkä pyytäneet mukaan juttuihinsa.

Parissa päivässä mittani alkoi olemaan täysi; muut valittivat että kolistelin aamulla tehdessäni aamupalaa ja minua taas korpesi kun he tulivat yömyöhään kotiin ryyppäämästä ja mekastivat. Aloitin työ hotellissa, johon sisältyi aamiaisen laittoa ja -tarjoilua sekä hotellin siivousta. Palkka oli euroissa muistaakseni n. 8/tunti. Työparinani minulla oli Turkista kotoisin oleva nainen, joka ei asunut kanssamme. Hän oli onneksi mukava, mutta ihmetteli miksi olin jättänyt vakituisen työn tämän takia; hän kertoi että kaikki muut olivat tulleet sinne töihin, koska kotimaassa niitä ei ollut. Minä sen sijaan olin tullut seikkailun ja hauskojen kokemusten perässä. Siinä minä opettelin taittelemaan vessapaperin kulman kauniisti hotellin asukkeja varten ja mietin että tästä on seikkailu kaukana.

Ampleside9 (1 of 1).jpg

Ampleside10 (1 of 1).jpgAika nopeasti tajusin tehneeni emämunauksen. Kuvitelmissani sopeutuisin hetkessä uuteen maahan ja kaikki olisivat kavereitani. Rankka duuni ei haittaisi, koska meillä olisi niin mukava porukka jonka kanssa menisimme after workeille. Ja jos kukaan ei lähtisi, voisin mennä yksinäni koska ulkomailla on aina niin hauskaa ja jännittävää ja joka kerta tapaisin uusia mahtavia tyyppejä. Totuus oli että kämppikset vittuilivat: ”Have you ever cleaned at home?” ja ”I’m sorry my girl but you cannot even do this”. Ehkä heidän puheissaan oli totuuden siemen, koska minulle on ennenkin sanottu että olen paska siivoamaan. 😀 Pointti kuitenkin oli että he olivat ilkeitä. En myöskään tykännyt työstä, joka päivä satoi ja homma oli kaukana villin ja vapaan nuoren sinkun hauskasta ulkomailla elosta. Lisäksi olin jättänyt vakituisen työn, josta vastoin kaikkien luuloa oikeasti pidin.

Mitäpä teki äkkipikainen 18-vuotias teini jota ei homma miellyttänyt? Hyppäsi viikon päästä lentokoneeseen ja tuli maitojunalla (eli siis lentokoneella) takaisin kotiin. Kotiutui yöllä, avasi skumppapullon ja lähti baariin kavereiden kanssa. Äiti ei ollut kovin riemuissaan, minä sen sijaan olin.

Tietysti olisin ajan kanssa varmasti löytänyt ystäviä ja sopeutunut, mutta en halunnut edes yrittää. Vitsi piilikin juuri siinä etten oikeasti halunnut sitä. Kyseessä oli vain paniikkiratkaisu valinnanmahdollisuuksista- ja muiden puheista seonneelle teinitytölle. Tarinan opetus onkin siis: Kaikki me emme ole villejä maailmanmatkaajia, varsinkaan 18-vuotiaina. Toinen opetus on ettei kannata tehdä mitä muut haluavat vaan mitä sinä haluat. Tuolloin elämässä tärkeintä oli kaverit ja hauskanpito. Ainiin, ja sain onneksi myös silloisen työni takaisin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Olenko ainoa jolla on ei niin ruusuinen kokemus ulkomaille lähdöstä? 😀

Ps. Hörähdin itsekin otsikolle, koska tuo viikon pyrähdys ei ihan vastaa mielikuvaa ulkomaille muutosta, mutta menköön.

Seuraa Facebook & Instagram

Lue myös:

Muutoksia tulevaan & arjen onnea

Typerimmät Fb-tilapäivitykset 2010

Laiskat ihmiset palkkaa siivoojan

***

Everyone likes traveling. Me also. But does everyone have to be wild and spontaneuous, cell all their properties, left their job and move abroad?

When I was eighteen and I just had broken up with my boyfriend, I decided to leave to England for a four months. I sent an application on a whim, and in a week they call me that they have job for me in a hotel. I had to make decission fast and I desided to leave. I have talk with many people who have left uproad a little longer and everyone said that it’s totally worth it: ”You’re young, now it’s good time when you don’t have a family yet”, ”You’re going to regret if you don’t go now!”

So I left there. My room mates were also my work mates. They have lived together over a year and they did get a long well. To me they didn’t speak much. They complained that I make noises in the morning when I was making a breakfast and I was irritated because they came home late and drunk and making noises.

At work there was one nice girl, who wondered why I have leave my job because of this. She told me that everyone has left their country because they haven’t find a job there. Soon I realized that this was far away from that young single life in abroad I had imagined. I thought that hard work wouldn’t bother me because we would have so much fun with my workmates and we would go after works together and stuff like that. The truth was that my room mates were mean to me ”Have you ever cleaned at home?”, ”I’m sorry my girl that you cannot do even this!” They said while we were working. They didn’t invite me out with them. And I certainly didn’t like the job at all. So what I did? After a week I bought a fly ticket back to Finland and left home. Haha. My mom wasn’t so happy.

I know that I would have integrate and found new friends, if I wanted to and if I would have been more patient. I just realized that it was not what I wanted. It was just some panic resolution to a young girl who went crazy about selection possibilities. I was listening to what other people wants to do, not what I did want. All’s well that ends well. And I also got my job back. 😉

Am I the only one who doesn’t find happiness from moving abroad? Hah, ”moving” I was there just one week. 😀

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta