Treenifilosofiani

Oma suhtautumiseni treenaamiseen on muuttunut vuosien varrella. Tottakai aina senhetkinen elämäntilanne määrittää suhtautumista, mutta koen myös omassa ajattelussanikin tapahtuneen muutoksia.

Aloitin lenkkeilyn ylä-asteella. Sitä ennen ei pahemmin tullut liikuttua kuin hyötyliikunnan- ja kerran viikossa koripallotreenien merkeissä. Kunto oli silloin aika nollassa. Muistan kun juoksin 20 minuutin lenkin ja olin aivan loppu sen jälkeen. Siitä alkoi vuosia kestävä lenkkeilyputkeni. Lenkkini olivat aika lyhyitä, 15-30 minuuttisia. Jossain vaiheessa kävin 6-7 kertaa viikossa juoksemassa, vaikka fiksumpaa olisi ollut pitää lepopäiviä ja juosta pidempään. Tuolloin ajattelin että päivittäin pitää käydä jotakin tekemässä, mutta en ottanut asioista sen enempää selvää.

18-vuotiaana alkoivat sitten salitreenit kun lenkkeily kyllästytti (enkä yhtään ihmettele). Aluksi se oli sellaista lätkyttelyä vekottimissa, mutta vuosien varrella innostuin salitreenistä ja yllätys yllätys; lihaksen kasvattamisesta. Aloin treenaamaan kovempaan ja innostuin kehityksestä. 20-vuotiaana tuli nykyiseen makuun hifisteltyä ihan liikaa ja mietittyä mikä olisi fiksuinta kehityksen kannalta, eikä mikä olisi mielekkäintä. Ehkä se johtui siitä kun elämässä oli aikaa tuollaiselle ja koko fitnessinnostus juuri alkanut. Treenasin tuolloin kolmejakoisella ohjelmalla.treenifilosofianiSilloin kävin 4-5 kertaa viikossa salilla, koska olin lukenut että se on optimaalinen määrä. Oma kroppani ei sen sijaan siitä palautunut. Onneksi nopeasti tajusin että turhaa minä siellä nostelen puntteja, jos en ole edes palautunut edellisestä treenistä. Ja olihan se myönnettävä että minua kyllästyttikin käydä salilla noin usein. 😀 Muistakaa siis että vaikka joku treenaisi 6 kertaa viikossa salilla, se ei tarkoita että se olisi sinulle hyvä tapa! Vähensin salitreenit siis 3 kertaan viikossa ja siitä olen pitänyt tähän päivään asti kiinni. Tuo on sellainen määrä että jaksan sen aina mukisematta ja treeni tuntuu mielekkäältä.

Aiemmin oli todella kova into vetää treeni kovaa ja välillä ihan otti päähän jos tuntui ettei treeni kulkenut. Otin asian ehkä vähän turhan vakavasti; eihän minulla ollut mitään erityisiä tavoitteita tai syytä kuten kilpailut tms. Tuolloin treeni oli myös sen verran kovaa, että kevyet viikot joka neljäs viikko olivat pakollisia, muuten en olisi jaksanut. Nykyään suosin yksijakoisia treenejä, jotenkin ne tuntuvat tällä hetkellä hauskemmilta kuin monijakoiset.

Nykyään en treenaa yhtä tavoitteellisesti; onhan se kiva että treeni näkyy ja tuntuu kropassa, mutta mukavuudenhalu on hieman iskenyt. Kevyitä viikkoja ei myöskään ole tarvis pitää ollenkaan. Nykyään olen ehkä liiankin mukavuudenhaluinen; tuntuu että erityisesti raskausaikana tämä piirre tuli ja jäi ehkä hieman päälle. Toivoisin ehkä tästä jotain välimuotoa; enkä hitusen enemmän sitä itsensä ylittämistä, mutta silti joustavaa ja rentoa asennetta. Täytyyhän se myöntää että kunnon hikirääkistä tulee aivan eri olo kuin kevyesti lätkyttelystä. Sanotaan näin että treenaan kyllä tehokkaasti, mutta saisin itsestäni kyllä enemmänkin irti jos olisi pakko.

treenifilosofiani, treeni, hyvinvointiPakko ei kuitenkaan ole ja tällä tyylillä mennään tällä hetkellä; treeneissä tulee hiki ja lihaksissa tuntuu, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä kovia kuin ennen. Kuka tietää, ehkä sitä innostuu taas pian kuolemarääkeistä? Mikäänhän ei estä minua tekemästä niitä. Hassua, että tämän tekstin kirjoittamisen aikana tulikin nyt into niihin rääkkeihin. 😀 Ehkä paras vaihtoehto olisi tehdä vaihtelevasti erilaisella intensiteetillä; välillä verenmaku suussa, toisinaan niitä tavanomaisia treenejä ja sitten aivan peruskuntoa kehittävää.

Haluan että treeni on osa arkeani ja tuo siihen lisää positiivisia asioita, ei lisästressiä. Järjestelen treenit muiden menojeni ympärille eikä toisinpäin. Treenejä voi muuttaa lennosta, eikä minulla ole mitään tiettyjä suunnitelmia minä päivinä teen minkäkin treenin. Menen aika fiiliksen mukaan ja se tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Kaikenlainen pilkun viilaaminen, säännöt ja joustamattomuus ovat kirosanoja minulle, enkä kaipaa sellaista arkeeni. 🙂

Millainen on sinun treenifilosofiasi?

Facebook & Instagram

Lue myös:

Lisää liikuntaa x6

Liikuntapäiväkirja; kohtuudella hyvä tulee

Näin helpotat treenaamaan lähtemista x6

 

Taru

2 vastausta artikkeliin “Treenifilosofiani”

  1. Mun on hieman vaikea määritellä mun treenifilosofiaa tätä nykyä. Ehkä parhaiten sitä kuvaa se että treenin tulee poistaa stressiä, ei aiheuttaa sitä. Muutama vuosi sitten nimittäin treenasin pakonomaisesti aina tietyn tuntimäärän viikossa enkä juurikaan pitänyt kevyempiä treenipäiviä. Tuolloin en myöskään nauttinut treenaamisesta samaan tapaan kuin nykyään. Treenaan yhä suht paljon (keskimäärin 10h/vko) mutta teen sen omasta tahdosta enkä siksi että olisi ”pakko”. 😊 Lempparilajini ovat sali, ryhmäliikunta (erityisesti Les Mills-tunnit) ja keväällä ja kesällä juokseminen. 😄 En osaisi enää elää ilman liikuntaa; se antaa niin paljon energiaa ja auttaa purkamaan stressiä! Hyvää maanantaita 😊

    • Kiitos kommentista, samoilla linjoilla. Liikunta on kyllä ihanaa, ei voisi olla ilman. Kiitos samoin sinne!:))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta