”Ulkonäöstä huolehtiminen on itsensä- ja toisten kunnioittamista”

rillit päässä dataamassa (1 of 1).jpg

Polkiessani pari päivää sitten kuntopyörää salilla luin samalla naistenlehteä, jossa haastateltu nainen kertoi ulkonäöstään huolta pitämisen olevan itsensä- ja muiden kunnioittamista.

En oikeastaan ole koskaan täysin tajunnut tätä lausetta. Jos minä kuljen joskus verkkareissa ja meikittä, loukkaanko todella kanssaihmisiä? Ajatteleeko joku tosiaan, etten arvosta kanssaihmisiä? Jos kuljen korkokengissä laittautuneena, ajattelevatko ohikulkijat automaattisesti, että kunnioitan muita?

Miten ihmisten laittautuminen tai laittautumattomuus voisi mitenkään kertoa kunnioituksesta tai sen puutteesta muita kohtaan? Ymmärrän toki, ettei toisten häihin ole soveliasta mennä verkkareissa tai ristiäisiin yöpuvun housuissa ja mielestäni tällaisiin tilaisuuksiin on kunnioittavaa pukeutua perussiististi. Myöskin perushygieniasta huolehtiminen on mielestäni kanssaihmisten huomioimista, enkä itsekään haluaisi istua virtsalta ja oksennukselta haisevan henkilön viereen bussissa.

_MG_7447.JPG

_MG_7448.JPG

Sen sijaan esimerkiksi arkisissa tilanteissa, kaikkien pitäisi saada näyttää miltä haluavat. Jos menen vaikkapa kauppaan, saatan olla harjaamaton tukka ponnarilla, meikittömänä ja vanhassa hupparissa. Vaikea uskoa, että ulkomuotoni jotakuta loukkaisi, vai? Kunnioituksen ja kunnioituksen puutteen huomaa mielestäni käytöksestä, eikä siitä onko ihminen puunatun näköinen vai ei. Joskus saattaa olla niinkin, että täydellisen laittautuneet  katsovat meikitöntä ja verkkareissaan kulkevia nenänvarttaan pitkin

  Tämä pätee myös toisin päin, eli luonnollista lookia suosivat saattavat ajatella laittautuneiden olevan feikkejä tai turhamaisia.

Mielestäni kaunistautumisessa ja laittautumisessa ei ole mitään väärää. Tykkään itsekin meikkaamisesta ja muodista. Silti kuljen välillä aika kulahtaneissa vaatteissa ja meikittä. Kunnioitan silti kanssaihmisiä ihan yhtä paljon, oli minulla sitten rähjäiset tai hienot vaatteet. Ulkomuodolla ei mielestäni ole yhteyttä siihen, kunnioittaako henkilö muita vai ei.

käsi kaulasssa (1 of 1).jpg

Heräsikö teille tästä mitään ajatuksia? Onko minulla mennyt puurot ja vellit sekaisin tässä ja kyseinen lause on alunperinkin koskenut juurikin perushygieniaa ja juurikin näitä ei häihin verkkareissa-tilanteita? 🙂

Taru

Yksi vastaus artikkeliin “”Ulkonäöstä huolehtiminen on itsensä- ja toisten kunnioittamista””

  1. Minusta on kiva, että joku puuttuu juuri tuohon lauseeseen, vähän pohtii ja purkaa sitä! Olen ihan samoilla linjoilla kuin sinäkin tuohon liittyvistä ajatuksista.

    Nykyisinhän juuri ko. naistenlehtilauseeseen törmää sellaisena kliseisenä itsestäänselvyytenä, jota ei oikeastaan tule mieleen väittää vastaan. Olisikohan niin että sillä on alunn perin haluttu puolustella huoliteltua ulkonäköä sellaisessa ympäristössä, jossa se liitetään ensisijaisesti itsekkyyteen, turhamaisuuteen, pinnallisuuteen eli kielteisiin ominaisuuksiin – selityksenä sille, että enhän minä nyt itseäni ajattele tässä vaan epäitsekkäästi näen vaivaa toisten ihmisten takia. Torjutaan paheksuntaa ja yritetään ehkä vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, jossa vaatimattomuudelle on annettu korkea myönteinen arvo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta