Vuosi äitinä

playguitar (1 of 1).jpg

Lapsonen täytti kaksi viikkoa sitten vuoden. Vuosi oltu äitinä. Tai no, odottava äiti olin silloin raskausaikana. Mutta masun ulkopuolisen lapsen äiti olen ollut nyt reilun vuoden. Mitä kaikkea äitiys on tuonut elämään?

 

Kun lapsi syntyi, en itkenyt. Olin onnellinen, mutta kyyneliä ei tullut vaikka aika itkupilli olenkin. Raskausajan ultraäänissä sen sijaan vetistelin. Olin hieman huolissani, koska vauva ei aluksi parkaissutkaan. Raukalla oli ollut napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä kiertyneenä. Hetken päästä hän onneksi alkoi huutamaan sellaisella volyymilla ettei ollut epäilystä siitä ettei henki kulkisi. Lapsonen oli mielestäni heti niin kaunis ja suloinen, vaikka silmät olivat verenpurkaumista punaiset. Omat silmäni näyttivät samalta tuolloin. 😀 Ensimmäisen yön hän nukkui 7 tuntia putkeen, mutta seuraava yö oli mielestäni karmea. Olin niin väsynyt ja imetys sattui helvetisti. Onneksi mies hoiti vauvaa yöllä. Pikkuhiljaa uusi arki lähti käyntiin.

IMG-20160206-WA0005.jpg

Tämä on varmaan todella tylsästi sanottu, mutta kun pääsimme kotiin synnytyssairaalaasta minulla oli tunne kuin vauva olisi ollut meillä jo pidempään. Kaikki meni aika luontevasti ja öistäkin selvittiin. Välillä oli rankkaa, koska vauvamme oli todella itkuinen ja välillä hänen tyytyväisenä pitäminen vei kaikki voimat. En silti missään vaiheessa ole ajatellut että jäisin jostain paitsi, koska hoidan itkevää vauvaa. Tottakai välillä itku oli minullakin herkässä ja fiilis matalalla, mutta silti iloa on ollut niin paljon enemmän.

 

Ajan myötä vauvaan muodostui koko ajan vahvempi suhde. Monesti olen miettinyt miten onnekas olen kun saan olla noin ihanan tyttären äiti. Hän on niin vahvaluontoinen, herkkä ja hauska. Aivan täydellinen lapsi. Äitiys on tuntunut minusta koko ajan luonnolliselta, eikä minulla ole ollut suurempia paineita asian suhteen. Tai no, tällä hetkellä minulla on ehkä epävarmimmat hetkeni äitiyden suhteen. Kiitos läheisillemme, jotka ovat olleet mukana lapsen elämässä ja hoivanneet häntä kuin omaansa. Se on auttanut meitäkin jaksamaan virkeinä ja tuonut lapselle lisää turvallisia aikuisia elämään.

bsby (1 of 1).jpg

On ihmeellistä huomata miten pienestä sintistä mahassa on kasvanut jo voimakkaasti tahtonsa ilmaiseva taapero. On ihanaa seurata millainen persoona lapsesta kasvaa. Odotan sitä innolla, vaikka haikealta lapsen kasvaminen tavallaan tuntuu jo nyt. Kamalaa, tuntuu etten osaa oikein mitään uutta kertoa äitiydestä. 😀 En osaa kertoa mikä on muuttunut lapsen syntymän jälkeen. Ehkä mikään ei olekaan oikeastaan muuttunut. Paitsi tietenkin oman elämän keskipiste. <3

 

Seuraa Facebook & Instagram

 

Lue myös:

Hei sinä tuleva vanhempi

Oikea ikä tulla äidiksi

Saako äiti olla kännissä?

Raskaus pähkinänkuoressa

 

***

 

The child turned one year two weeks ago. When the child was born, I didn’t cry. I was little worried because the baby was so quet. She had the umbilical cord around the neck. Fortunately in a moment she started to scream, she was okay.I thought immediately how beautiful she was. Little by little our new life took off. Everyhthing went naturally, althought it was sometimes hard. Our baby cried a lot and sometimes all the time went keeping her satisfied, but it was worth it. Sometimes my own vibe was low also but still there have been so much more good moments.

 

Maternity has felt natural all the time. Lately it may have been maybe the most insecures moments what it comes to parenting. You can read more about it here. Thanks also for our relatives, who have take care of our child like their own. It’s amazing how a tiny little maggot grows to a todler who has her own will. I can’t say what has changed after our child was born. Maybe a lot did not changed at all. Expect the focal point of our life.

 

 

 

 

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta