On julmaa jättää lapsi ilman sisarusta

Kirjoitin hetki sitten kysymyksistä joita kuulee usein synnytyksen jälkeen. Tänään päätin pohtia yhtä näistä kysymyksistä tarkemmin – jos on vain yksi lapsi, pitäisikö lapselle muka automaattisesti ”tehdä” sisarrus?

Yksi lapsi – milloin niitä tulee lisää?

Moni lapseton ihminen- tai pariskunta saattaa usein kuulla uteluja siitä, milloin lapsia tulee. Kysymys on mielestäni hassu, koska voihan olla ettei kyseinen pariskunta halua lapsia ollenkaan. Tällöin kysymyksenasettelu on täysin väärä, koska oletetaan että lapsia tulee ennemmin tai myöhemmin. Pariskunnan lisääntymisasiat eivät myöskään millään muotoa kuulu ulkopuoliselle. Tietysti voi olla sellaisia ystäviä, joiden kanssa näistä asioista voidaan keskustellakin ilman urkkivaa sävyä.

Sitten jos ja kun sinulla onkin yksi lapsi, alkaa utelut siitä milloin tulee lisää. Itseäni ei haittaa, jos joku ystäväni tiedustelee haluammeko lisää lapsia, mutta jos kyseessä on ei niin läheinen-henkilö joka kysymyksellään kaiken lisäksi olettaa että lapsia tulee automaattisesti lisää, koen sen tökerönä.

Yksi lapsi, lapselle sisarus vai ei, pitääkö lapsella olla sisarus, stuff about, lapsettomuus, lapseton, sisarus lapselle, lapsiutelut

Yksi lapsi, lapselle sisarus vai ei, pitääkö lapsella olla sisarus, stuff about, lapsettomuus, lapseton, sisarus lapselle, lapsiutelutVälillä tuntuu ettei yksi lapsi saisi olla edes vaihtoehto.  Joskus olen kuullut tällaisenkin väittämän, että on julmaa olla ”tekemättä” sisarusta lapselle. Minun mielestäni olisi julmaa ”tehdä” sisarus ainoastaan leikkikaveriksi toiselle, jos muuten ei ole mitään halua toiseen lapseen. Sisarukseton lapsi ei automaattisesti ole yksinäinen, vaan hänellä voi olla serkut ja kaverit jopa samassa pihapiirissä. Aina sisaruksetkaan eivät tule toimeen keskenään, joten leikkikavereita ei välttämättä edes tulisi. Lisätään nyt tähän vielä se itsestäänselvyys (mikä tosin yllättävän monelta unohtuu) ettei lapsia tehdä, niitä saadaan jos saadaan.

Olen myös huomannut monen ihmisen olettavan, että lapset täytyisi yrittää saada pienellä ikäerolla. Miksi? Pienessä- ja isossa ikäerossa on molemmissa puolensa ja riippuu täysin perheen tilanteesta mikä on paras vaihtoehto. Itse voin ainakin suoraan sanoa, etten jaksaisi kahta vaippaikäistä samaan aikaan.

Voihan se olla ettei isomman ikäeron lapset sitten leiki niin paljon yhteisiä leikkejä. Senkö takia pitäisi äkkiä pyöräyttää toinen, vaikka ei tuntuisi siltä? Jokainen perhe tekee niin kuin parhaaksi näkee (ainaki toivottavasti?). On monia tapoja tehdä asiat ja se mikä sopii toiselle, olisi taas toiselle se huono vaihtoehto.

Yksi lapsi, lapselle sisarus vai ei, pitääkö lapsella olla sisarus, stuff about, lapsettomuus, lapseton, sisarus lapselle, lapsiutelutOletko sinä kohdannut uteluja lapsen hankintaan liittyen? (Anteeksi tuo hankinta-sana en keksinyt korvaavaa:D)

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Hormonaalinen ehkäisy – ei enää ikinä Hedelmällisyystietokone ehkäisykeinona, suosittelenko? Yhden lapsen äidillä ei ole oikeutta valittaa? Kuinka usein äiti saa bilettää? Parjattu kuparikierukka – oma kokemukseni Ankea, seksitön avioliitto Kuuluuko stripparit polttareihin? En ymmärrä sitoutumiskammoa Päiväkoti vai perhepäivähoito?

Taru

7 vastausta artikkeliin “On julmaa jättää lapsi ilman sisarusta”

  1. Halusin kommentoida tähän, koska sekä minä, että mieheni tulemme perheistä, joissa olemme olleet ainoita lapsia.
    Ei kumpikaan meistä koe, että olisimme olleet erityisen yksinäisiä, mutta meille on silti ollut alusta saakka selvää, että mikäli mahdollista niin haluaisimme saada enemmän kuin yhden lapsen.

  2. Aamen tälle. Meille on pitkän lapsettomuuskamppailun jälkeen tulossa se kuuluisa yksi lapsi – en tiedä jaksanko samaa ruljanssia toiseen kertaan. Lisäksi mulla on ura siinä vaiheessa että toinen lapsi ei tule kysymykseenkään seuraavaan 3 vuoteen. Tämä siis ihan siitäkin syystä että en halua. Haluan itsekkäästi menestyä enkä jäädä heti uudelle äippälomalle. Itselläni on sisaruksia joita rakastan yli kaiken mutta jos me ”jäädään” tähän yhteen niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Vielä vuosi sitten olisin nauranut päin naamaa jos joku olisi sanonut minun olevan viimeisilläni tänä syksynä.

  3. Olen ainoa lapsi ja ihan hyvä minustakin tuli! 😀 Ainakin tällä hetkellä olemme molemmat miehen kanssa niillä linjoilla, ettei todellakaan enempää lapsia. Sanopa tämä jollekin utelijalle, eräskin sukulainen täräytti päin naamaa miten olemme TYPERIÄ, jos emme niitä lisää ”tee”. 

  4. Itse koen erityisen tuskallisena sen, että todellakin haluaisin toisen lapsen, mutta sitä ei vain tule. Sitä taustaa vasten, se että moni pitää perheeni yksilapsisuutta itsekkäänä tai jopa julmana valintana ainokaista kohtaan, on tosi tosi ikävä ajatus. Juuri se kun ei ikinä voi tietää mitä toisen perheen taustalla tapahtuu, on riskialtista ulkopuolisena tietää kaikki paremmin… jopa se oikea lapsiluku. huokaus.

  5. Allekirjoitan niin täysin tuon ”ettei yksi lapsi saisi olla edes vaihtoehto”. Minä ja ex-puolisoni kyllä halusimme toista lasta, mutta emme hoidoista huolimatta saaneet, ja kyllä silloin kaikkein julminta oli saada kuulla, että pitäisi ”tehdä” sisarus lapselle. Jep jep, mutta kun niitä lapsia ei niin vain tehdä, edes vaikka yksi olisikin.
    Tuo normi on muutenkin vastenmielinen, koska mielestäni on jokaisen perheen oma päätös haluaako lapsia lainkaan, yhden, kaksi vai vaikka viisi (vaikka luulenpa, että viimeisessä tapauksessa saa myös osakseen taivastelua 😉 ). Ärsyttää, että kaksi (tai ehkä kolme) lasta, mieluummin tietysti tyttö ja poika, 2 tai 3 vuoden ikäerolla on jotain mihin kaikkien tulisi pyrkiä. Mutta jos kerran EI HALUA vaikka se onnistuisikin, niin MIKSI IHMEESSÄ??

  6. Mulla on kaveri, joka on ainut lapsi, ja hänellä yksi lapsi. Hän aina välillä selittää sitä, että olisi hyvä saada toinen lapsi, koska hän itse koki olevansa yksinäinen kun ei ollut sisaruksia. Mun taas on vaikea käsittää tätä, koska mulla on isompi sisarus, jonka kanssa ei _todellakaan_ oltu hyvissä väleissä lapsena ja nykyäänkin ollaan lähinnä kohteliaissa puheväleissä (jos joskus jossain törmätään edes). En siis koe saaneeni sisarussuhteelta juuri mitään, ja isommalle sisarukselle mun saapuminen vaikuttaa olleen aika traumaattinen tapahtuma, kun vanhemmat on ryhtyneet paapomaan mua. En siis aina ihan ymmärrä, miksi lapsella pitäisi olla sisaruksia.

     

    Mun käsittääkseni myöskään tutkimus ei tue sitä väitettä, että lapsi tarvitsisi sisaruksia tai että ainoista lapsista tulisi muita itsekkäämpiä, koska ovat tottuneet saamaan huomiota. Päinvastoin, luin joskus sellaisenkin tutkimuksen, että ainoat lapset saattavat olla jopa epäitsekkäämpiä, koska eivät ole tottuneet kilpailemaan joka asiasta. Pääosin sisarusten vaikutus taitaa kuitenkin olla aika plus miinus nolla ja tärkeämpiä on muut asiat.

  7. Meillä on kaksi lasta tasan 2v ikäerolla ja nyt ihmiset, kaverit ja ihan random tutut kuten yli 50v naapurin mies, kyselee että joko on kolmas suunnitteilla? Nuorempi on alle 1v?!!? Ei helvetissä ole tulossa ainakaan 4 vuoteen, jos ikinä. Ettei ne kyselyt näköjään siihen tokaankaan lopu.. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta