Väärä seura vai yksinäisyyden tunnelukko?

Tänään haluan puhua aiheesta nimeltä yksinäisyys ja yksinäisyyden tunnelukko. Joskus teininä sitä halusi väkisin olla kaikkien kaveri. Piti aina olla menossa ja mennä kaikkeen mukaan vaikkei se olisi tuntunut omalta jutulta. Mitä tahansa muuta kuin yksin olemista. Nykyään arvostan omaa aikaani ja itseäni, etten halua tuhlata aikaa epämieluisiin juttuihin. Joskus sitä silti meinaa tehdä niin vanhasta tottumuksesta, mutta nykyään tunnistan yhä helpommin haluanko oikeasti tehdä jotain vai en. Usein ratkaisun tekeminen on siis aika helppoa.

Olenkin joskus tuntenut itseni yksinäiseksi, vaikka ihmisiä olisi ympärillä paljon. Uskon sen kertovan siitä että noina hetkinä olen ollut väärässä seurassa. Oikeassa seurassa oloni on lämmin ja rakastettu, ei näkymätön ja merkityksetön. Oikea seura antaa minulle iloa ja energiaa, vaikka yksin oloa tulen silti aina jonkin verran tarvitsemaan. Väärä seura tekee olon yksinäiseksi ja surulliseksi. Miksi mennä seuraan jossa on epämukava olla?    yksinäisyyden tunnelukkoMieluummin yksin kuin huonossa seurassa, sanotaan. Tästä olen samaa mieltä. Jos tietyt ihmiset saavat olosi huonoksi niin miksi kiusata itseään? Jotenkin sen ajattelee olevan itsestäänselvää, mutta aina se ei ole niin helppoa. Monet neuvovat hankkiutumaan eroon pahaa mieltä tuottavista ihmisistä. Silti moni ei kuitenkaan tee niin. Ehkä jotkut ihmiset pelkäävät niin kovasti yksin jäämistä että jaksavat olla väärässä seurassa? Tällaisina hetkinä kannattaa muistaa, että olosi on varmasti parempi kun et kuluta itseäsi seuran vuoksi. Tietyssä seurassa voi nimittäin tuntea itsensä yksinäisemmäksi kuin että olisit konkreettiseksi yksin. yksinäisyyden tunnelukko

yksinäisyyden tunnelukkoOnko asia kuitenkaan niin yksinkertainen? Johtuuko yksinäisyyden tunne aina seurasta, vai voisiko se johtua kenties jopa itsestäsi?

Tätä aloin pohtimaan luettuani tämän artikkelin, jonka aiheena on yksinäisyyden tunnelukko. Lainasin tekstiä: ”Ehkä suurin yksinäisyystaipumusta aiheuttava tekijä on kuitenkin kiusatuksi ja torjutuksi tuleminen lapsuus- tai nuoruusvuosina. Arizonan yliopiston tutkimuksessa huomattiin kiusatuksi tulemisen liittyvän vahvasti yksinäisyyteen. Tutkimus osoitti, että lapsena kiusatut ovat tavallista yksinäisempiä myös nuorina aikuisina.”

Joskus ulkopuolisuuden tunnelukkoa kantava on ulospäin suuntautunut ja jopa rohkea sosiaalisissa tilanteissa. Silti hän ajattelee: ”En kuulu mihinkään joukkoon”, ”En ole tärkeä kenellekään.” Nämä ajatukset saavat hänet etääntymään toisista.”

yksinäisyyden tunnelukkoTunnistan itseäni tuosta kuvauksesta ja siksi tämä onkin miettimisen arvoinen asia. Onko kyse sittenkin siitä, että minulla on yksinäisyyden tunnelukko? Minua on nimittäin koulussa kiusattu, enkä yhtään ihmettele että sillä voisi olla tällaisia seuraamuksia. Syy miksi en usko tästä kuitenkaan olevan kyse on se, että tietyissä porukoissa ja tiettyjen ihmisten seurassa koen oloni hyväksi, enkä lainkaan yksinäiseksi. Toisaalta, tuntuu kipeältä ajatella että kiusaaminen olisi jättänyt minuun tällaiset jäljet ja ehkä sen vuoksi en ainakaan haluaisi asian olevan näin. Mutta mistäs sitä tietää – ehkä tietyt tilanteet herättävät minussa huonoja fiiliksiä, jonka vuoksi alan ajattelemaan ettei minusta pidetä tai että olen ulkopuolinen? Ehkä jossain tilanteista kyse on seurasta ja joissain itsestäni, en tiedä.

Oletko sinä kokenyt yksinäisyyttä isossa porukassa? Sopiiko yksinäisyyden tunnelukko sinuun?

Kuvat: Suvi, edit by me

Facebook & Instagram

Lue  myös:

Aina sä seurustelet

Miten luottaa petetyksi tulemisen jälkeen?

Älä ole oma itsesi, ole positiivinen

Taru

6 vastausta artikkeliin “Väärä seura vai yksinäisyyden tunnelukko?”

  1. Tiedän tuon yksinäisyyden tunteen. Mulle se iskee, jos en tunne muita hyvin ja he tuntuvat tulevan niin mainiosti toimeen. Ehkä se tunne on pään sisällä 😀 En ole ollut koulukiusattu, mutta silti näitä fiiliksiä tulee, joten kai ne ovat tällaiselle sosiaaliseen maailmaan kalehditulle tavallisia.

    • Kiitos kommentista! 🙂 Jep, uusiin ihmisiin tutustuessa niitä saattaa helposti tulla. Varmasti melkein kaikki tuntevat joskus yksinäisyyttä.

  2. Itse mietin viikko sitten yksinäni kotona kuinka näin sosiaalinen ihminen voi tuntea itsensä niin yksinäiseksi kuin sinä iltana olin. Kukaan ei laittanut viestiä ja pyytänyt ulos enkä itsekään tiennyt ketä olisin lähestynyt.

    Joskus isossa porukassa on helpompaa pysyä sivussa kuin olla keskipiste 🙂 Harvoin koen olevani ns. väärässä seurassa.

    • Kiva kun kommentoit! Jep, varmaan kaikille tuttu tunne ajoittain. Porukassa on mielestäni kivointa jos huomiota saa kaikki suht tasaisesti, harvoin se tietenkään onnistuu. Mulle tulee yksinäinen olo jos tuntuu siltä että kaikille on ihan sama oletko paikalla vai et. 😀

  3. Mulla on ollut pitkään yliopistossa sellainen tunne, että mulla ei ole niitä ”oikeita kavereita”. Päätin, että vietän enemmän aikaa poikaystävän kanssa. Paras ystävä on toisella puolella maapalloa. Kuitenkin nyt puolentoista vuoden jälkeen olen löytänyt aivan ihanan ystävän yliopistosta, jonka kanssa lähden Balillekin ihan pian. Olin ihan tajuttoman yksinäinen, koska mun ympärillä oli vain ihan vääriä ihmisiä. Nyt en enää tunne itseäni yksinäiseksi. 🙂

    Mä vaan tavallaan tiesin, että haluan tutustua siihen tyttöön. Tutustuin ja nykyään laitamme viestiä jatkuvasti. Ihmisillä pitäisi olla myös rohkeutta lähteä rakentamaan ystävyyssuhteita! Jos sen tekee, voi olla kyseessä jopa eliniän pituinen ystävyyssuhde, jolloin ei tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi ehkä enää koskaan! <3

    http://maijaviola.blogspot.fi

    • Kiitos kommentista! Ihanaa että oot löytänyt hyvän ystävän. 🙂 Itsekin olen bloggaamisen myötä tutustunut pariin uuteen kaveriin ja se on tosi kiva juttu. Aikuisiällä niitä ystävyyssuhteita ei aina ole niin luonteva rakentaa, mutta kyllä sekin on mahdollista kun vain rohkaistuu tutustumaan. :)<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta