Aikuisten ystävyydestä

Lapsena ja teini-iässä ystävystyminen on yleensä helppoa. Päiväkoti, koulu ja harrastukset ovat luontevia paikkoja löytää uusia ystäviä ja tavata vanhoja. Ystävystyminen aikuisena tuntuu olevan jollain tasolla vaikeampaa. Monilla on jo ne omat kaverinsa ja mahdollisesti perhekin. Useimmat opiskelevat ja käyvät töissä. Vapaa-aika saattaa olla kortilla ja silloin tavataan niitä ystäviä, joihin on tutustunut aikoja sitten.

Ystävystyminen aikuisena

Usein vallitsee luulo, että meillä kaikilla on jo oma ystäväpiiri. Ne, keillä on oma ystäväpiiri tai ystäviä, eivät yleensä etsi aktiivisesti uusia ystäviä ja ne keillä ei ole, eivät välttämättä viitsi yrittää ystävystyä uusien ihmisten kanssa, koska eivät halua tuppautua porukkaan tai vaikuttaa epätoivoisilta. Harva haluaa myöntää olevansa olevansa ystävien tarpeessa, vaikka yksinäisiä ihmisiä on todella paljon. Tällaista henkilöä saatetaan pitää outona, koska muutenhan hänellä varmaan olisi ystäviä. Itse en kuitenkaan ajattele näin, esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttaminen on tilanne, jossa useimmat kaipaavat uusia ystäviä. En myöskään pidä outona ihmistä, joka haluaa luoda uusia ystävyyssuhteita, päinvastoin.

Ystävystyminen aikuisena

Hyvänpäiväntuttuja on helppo saada myös aikuisena esimerkiksi työkavereista tai lasten kavereiden vanhemmista. Usein suhteet jäävät kuitenkin small talk-tasolle. Joskus mietinkin, mikä on se asia, joka saa aikuiset ystävystymään paremmin niin, että he viettävät aikaa yhdessä? Miten ystävyys syvenee?

Vanhemmalla iällä ystävystyminen vaatii enemmän heittäytymistä ja oma-aloitteisuutta. Ei ole niin helppoa ehdottaa tapaamista uudelle ihmiselle kolme- tai nelikymppisenä, kuin ala-asteikäisenä. Lapsena ja nuorena elämä pyörii usein ystävien ympärillä ja heitä tavataan päivittäin. Aikuisena tämä on harvoin mahdollista. Oma elämä ja velvollisuudet vievät aikaa ja jaksamista. Ystävyyden syntyminen ottaa enemmän aikaa ja siihen vaaditaan paljon samanhenkisyyttä. Teini-ikäisenä vasta etsitään omaa itseä, joten yleensä kaikenlaiset kaverit ovat tervetulleita. Jos oma persoona on vasta muotoutumassa, on vaikeampi tietää onko toinen samanhenkinen kuin itse. Muistan itsekin teininä, että tykkäsin kaveerata monenlaisten ihmisten kanssa ja oli myöskin tarve olla kaikkien kaveri. Aikuisena tällainen tarve on yleensä hävinnyt ja ihminen on paljon valikoivampi seuransa suhteen. Näin on myös minulla.

Ystävystyminen aikuisenaSuomessa on yksin pärjäämistä ja itsenäisyyttä arvostava kulttuuri ja toisen ihmisen tarvitseminen ajatellaan usein heikkoudeksi ja yksin pärjäämistä pidetään hyvänä ominaisuutena. Fakta kuitenkin on, että kaikki tarvitsevat toisia ihmisiä voidakseen hyvin. Ystävyyden syntyminen vaatii, että antaa itsestään jotain. Liika yrittäminen harvoin johtaa mihinkään, yleensä parhaat kaverisuhteet syntyvät aika luonnostaan.

Onko ystävystyminen aikuisena omasta mielestäsi vaikeampaa?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Me mennään naimisiin! Onko mustasukkaisuus sairasta? Mitä olen oppinut ystävyydestä x7! Feikit somettajat – missä menee raja? 9 syytä jatkuvaan nälkään ja ruokahimoihin Kulta, haista vitt*! 5 asiaa, joista ihmiset ärsyyntyvät turhaan 5 syytä olla tavoittelematta rasvatonta kroppaa Haikeissa tunnelmissa

Taru

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta