Mitä olen oppinut ystävyydestä x7!

Olen viime aikoina miettinyt paljon ihmissuhteita ja ystävyyttä. Tänä vuonna olen tutustunut uusiin mahtaviin tyyppeihin ja lähentynyt vanhojen ystävien kanssa. Ystävyyssuhteet aikuisena ovat mielestäni jollain tapaa vähän erilaisia kuin lapsena ja ajattelinkin tässä postauksessa kertoa, mitä olen oppinut ystävyyssuhteista tämän kevään aikana. Sitä ennen kuitenkin yleistä pohdintaa aiheesta. 😉

Ystävyyssuhteet aikuisena

Vaikka en koe ikinä olleeni minkään sorttisessa vauvakuplassa, näin jälkeenpäin ajateltua koin vauvavuotena silti jonkunlaista ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä. Olin ja olen edelleen ystäväpiirini ensimmäinen äiti. Kaikki muut jatkavat eloaan normaalisti, mutta yhtäkkiä omat menot vaativatkin enemmän suunnittelua – sain heittää heipat joillekin extempore -jutuille. Enää ei siis ollutkaan niin helppoa olla mukana kaikessa.

Välillä myös vetäydyin kaikenlaisista menoista ja vapaahetken saadessani halusin möllöttää kotona. Kavereita tuli siis nähtyä noina aikoina harvemmin. Jossain vaiheessa jopa kuvittelin, etten edes tarvitsisi sosiaalisia suhteita samassa määrin kuin ennen.

Tänä keväänä olenkin ollut sosiaalisesti aktiivisempi kuin pitkään aikaan. Vaikka monina iltoina olen kotona perheen kanssa, huomaan silti viettäväni enemmän aikaa ystävieni kanssa – ja kaipaavani sitä. Ehkä vauvavuosi vähän vei mehuja, vaikken tavallaan ole ikinä niin halunnut ajatellakaan. Bloggaamisen myötä olen myös tutustunut samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin – näin voi yhdistää huvin ja hyödyn helposti.

Vauvavuoden hiljaiselon aikana tuli mietittyä paljon omia ihmissuhteita ja sitä, haluaisiko joidenkin asioiden olevan erilailla. Punnitsin aika paljon kyseisiä asioita – millainen ystävä haluan itse olla ja millaisia ystäviä haluan ympärilleni. Tuona aikana osa kaverisuhteista hiipui ja osa taas syventyi. Myös uusia ihmisiä tuli mukaan kuvioihin.

Tutustuin kevään aikana mm. Niinaan. Olimme tuttuja jo teinivuosilta, mutta emme kuitenkaan varsinaisesti tunteneet. Olimme kuitenkin Facebookissa kavereita ja kysyin häntä kanssani kuvailemaan, yllätys yllätys! Nyt olemmekin hengailleet viikoittain ja tuntuu kuin olisimme tunteneet paljon pidempään. Tosiystäviä voi löytää siis aikuisiälläkin!

ystävyyssuhteet aikuisena

ystävyyssuhteet aikuisenaTässä tulee sitten postauksen pääaihe – Mitä olen oppinut ystävyydestä ja ihmissuhteista?

1. Kannattaa olla oma itsensä!

Jos ystävän kanssa ei voi olla oma itsensä, voi ystävyys muuttua pikkuhiljaa hankalaksi. Joskus olen himmaillut hieman persoonaani, koska välillä on tuntunut että typerät vitsini ovat joillekin liikaa. Kyllä se totuus paljastuu ennemmin tai myöhemmin! 😉 Kannattaa siis olla vain oma itsensä! Tietysti toisten ystävien kanssa voi käytös olla hieman erilaista ja ainakin itse huomaan riehaantuvani villien kavereiden seurassa ja sitten taas rauhallisempien kanssa olen itsekin rauhallisempi.

2. Ei kannata vääntää väkisin

Jos tuntuu ettei jonkun kanssa synkkaa, ei se mitään. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä. Jokainen varmasti löytää niitä omantyyppisiä ihmisiä, kun vain on avoimin mielin ja tutustuu rohkeasti muihin. Jos ihmissuhde jatkuvasti ottaa enemmän kuin antaa, kannattaa sitä punnita uudestaan. Velvollisuudentunnosta ei kannata ylläpitää suhteita.

3. Mieluummin yksi hyvä ystävä kuin kymmenen hyvänpäiväntuttua

Haluan ihmissuhteiltani syvyyttä, enkä saa pinnallisesta tuttavuudesta paljoakaan irti. Toki hyvänpäiväntutut ovat mukavia ja on kiva vaihtaa kuulumiset, mutta itse koen palkitsevimmiksi sellaiset suhteet joissa on muutakin kuin small talkia.

ystävyyssuhteet aikuisena

ystävyyssuhteet aikuisena

ystävyyssuhteet aikuisena4. Puhu suoraan

Sama kuin parisuhteessa – itseä vaivaavista asioista kannattaa puhua! Muuten syntyy helposti väärinkäsityksiä ja välit voivat etääntyä. Tässä on kyllä itsellänikin parantamisen varaa.

5. Ja sitten taas toisaalta – joskus voi olla myös hiljaa

Jos kaverisi on joskus vähän ärsyttävä, kannattaako siitä sanoa jos asia ei muuten hierrä välejä? Ehkä ei. Eiköhän me jokainen olla joskus ärsyttäviä. 😉 Jos taas kaverin käytös ottaa pannuun jatkuvasti, kannattaa ottaa asia puheeksi.

6. Ystävyys on molemminpuolista

Ainakin omasta mielestäni. Yksipuolinen ystävyys ei mielestäni toimi – jos toinen antaa ja toinen vain ottaa. Tai jos toinen on aina se, joka pitää yhteyttä. Tässä pätee mielestäni sama kuin parisuhteessa – ei riitä jos vain toinen näkee vaivaa.

ystävyyssuhteet aikuisena

ystävyyssuhteet aikuisena7. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä

Asioista voidaan olla eri mieltä ilman, että sen täytyy hankaloittaa välejä. Mielestäni uskonnon, poliittisten näkemysten yms. ei kannata antaa häiritä ystävyyssuhteita. Onneksi ystävyyssuhteet aikuisena kestävät usein paremmin eriäviä mielipiteitä kuin nuorempana. Sitä paitsi, erilaisista mielipiteistä syntyy usein mielenkiintoisia keskusteluja! Mikäli näin ei ole ja keskustelun lopputulos onkin verenpaine katossa ja tatti otsassa, voitte jatkossa olla puhumatta kyseisistä asioista!

Ovatko ystävyyssuhteet aikuisena mielestäsi erilaisia kuin lapsena? Mitä itse olet oppinut?

Seuraa Facebook, Instagram & Youtube

Lue myös:

Aikuisten ystävyydestä

Saako muiden lapsia komentaa?

Lapsettomat eivät ymmärrä?

 

Taru

2 vastausta artikkeliin “Mitä olen oppinut ystävyydestä x7!”

  1. Allekirjoitan jokaisen kohdan!! Oma kokemukseni myös on, että vaikka ystävyyssuhteita on vaikeampi tehdä aikuisena kuin lapsena, niin aikuisiässä muodostetut ystävyyssuhteet yleensä ovat pysyvämpää sorttia. Ylipäätään tuntuu olevan helpompi löytää niitä yksilöitä, kenen kanssa ”oikeasti” menee palapelin palat kohilleen ja jos ei myöhemmin menekään, niin on helpottavaa tietää, ettei kenenkään kanssa ei tarvitse olla, jos siltä tuntuu. [Vaikka olenkin joutunut opettelemaan ”päästää irti” huonoistakin ystävyyssuhteista]

    Mielestäni oikea ystävä on sellainen, jolle voi asiat sanoa suoraan, miten ne ovat niin hyvässä kuin pahassakin, ilman että suurempia ristiriitoja syntyy. Kommunikaatio on kaiken avain kaikessa. 😀
    Se on todella voimia vievää, jos toisen seurassa joutuu ”pienetää” itseään ja/tai varomaan omia sanomisiaan.. 🙁

    Mukavaa loppuviikkoa! 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Hyviä pointteja! Tosin itse koen että nuorempana oli helpompi löytää seuraa, koska omakin persoona oli vasta muotoutumassa. Silloin tuntui viihtyvän jollain tapaa kaikkien kanssa. 😀 Kiitos samoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta